Kristinoppi määrittelee Raamattua siteeraten: ”Jumala on salattu. Emme voi nähdä häntä silmillämme emmekä ymmärtää ajatuksellamme.” Tämän määritelmän edessä Jumalan kieltäminen on loogisesti mahdotonta. Mieleen on jäänyt tokaisu eräänlaisista ”uskovaisista”: ”Heillä on Jumala taskussa.” Heidän Jumalansa on pieni. Martti Luther totesi puolestaan ihmisistä, joihin lukeutuu niin ”uskovaisia” kuin ”maallisiakin”: heillä on niin iso pää, että se on este taivasten valtakuntaan pääsemiselle. ”Isopäisten” – omasta mielestään Jumalaa erinomaisen hyvin tuntevien tai jopa Häntä viisaampien − on mahdotonta kulkea sen ahtaan portin läpi, jonka kautta yksin sanotaan päästävän perille Jumalan yhteyteen. Oma pää on esteenä. Oikea Jumala ei ole hyvin tunnettu Jumala vaan Jumala, johon luotetaan eli uskotaan. Mutta usko ei ole jokamiehen, kuten apostoli Paavali toteaa.
Salatun Jumalan tunnustaminen ja tunnistaminen ainoaksi oikeaksi Jumalaksi jättää kaikki omatekoiset Jumalalle kelpaamisen muodot omaan arvoonsa. Mutta Jumala on painanut meihin leimansa: elämän oma laki pysyy voimassa. Se tarkoittaa: sydämeltään kristitty kavahtaa toisen omaan kajoamista oli se luonteeltaan millaista tahansa, toisen ihmisen häpäisemistä hänen koskemattomuudestaan puhumattakaan, mutta myös avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita – sitä, mitä nykyisin kutsutaan ”seksin harrastamiseksi”, ikään kuin kysymyksessä olisi mitä harmittomin asia. Todellinen kristitty pitää varansa sanojensa totuudellisuuden suhteen. Kristitylle Jumala on Jumala ja ihmiset valitettavan usein esikuviksi kelpaamattomia ”idoleita”, vaikka heitä ihanteina pidettäisiinkin.
Itselleni eräs tärkeistä Raamatun sanoista on ollut tähän Jumalan Hengen vaikutuksia valottavan helluntain ja salatusta Jumalasta puhuvan kolminaisuudenpäivän väliseen aikaan soveltuva ote Psalmista 10:
Jumalaton ylvästelee:
”Ei Jumala rankaise.
Ei häntä edes ole!”
Siinä hänen ajatuksensa.
Melkein 3000 vuotta sitten on jo todettu, että on ollut jumalankieltäjiä – nimitettäköön heitä vaikkapa ateisteiksi tai vapaa-ajattelijoiksi, joiden ainoa tärkeä ajatus on näyttänyt ja näyttää yhä edelleen olevan: ei Jumalaa ole! Edellinen virallinen raamatunkäännös suomensi kohdan vielä kärjekkäämmin: jumalankieltäjän kaikki ajatukset ovat pelkästään tuossa yhdessä: ei Jumalaa ole! Hepreankielisessä alkutekstissä on todellakin tuo sana ”kaikki”! Raamatun tekstiin on rivien väliin kirjattu näkemys: ihmisten joukossa on uskomattoman ajattelematonta väkeä! Kiusallista, jos tuo salattu kuitenkin on olemassa! Joutuu ottamaan omantuntonsa puhuttelun todesta. Joutuu varautumaan siihen, ettei maan päällä lausutakaan viimeistä sanaa ja tuomiota. Joutuu kysymään syvemmin elämän arvoa ja merkitystä kuin vain pelkän luonnon kiertokulun näkökulmasta. Vastustamaton on englantilaisen Thomas Carlylen aikanaan kirjoihin viemä ajatus: ”Sillä hetkellä vasta tulin ihmiseksi, kun minulle selvisi, että en kuulu luonnolle vaan Jumalalle.”
Elämme todeksi ikuista seulonnan aikaa. Lopputuloskin selviää aikanaan.
Sauli Turja
Akaan emeritus-kirkkoherra
