Vuodesta 1977 Toijalan Moottorivenekerhon jäsenenä ollut ja kahdeksatta vuottaan sen kommodorina toimiva Kari Koskinen on harrastanut veneilyä jo 12-vuotiaasta asti.
– Rakensimme silloin veljieni ja serkkuni kanssa ensimmäisen vaneriveneen. Se kyllä paremminkin muistutti vanerilaatikkoa. Myöhemmin rakensimme isäni ja veljien kanssa ensin oikean vaneriveneen, ja sen jälkeen teräsveneen, joka on vielä nykyäänkin perheeni käytössä. Tosin sitä on tullut vuosien varrella aika paljon paranneltua, kertoo Koskinen.
Veneily on siis hänellä verissä ja kiehtoo vuodesta toiseen.
– Eniten kiehtoo se, miten erilaiselta kylät ja kaupungit näyttävät, kun niitä lähestyy hitaasti järveltä käsin. Vanajalla on paljon erilaista nähtävää, isoja selkiä, kapeita jokia, keskiaikainen linna, erämaata, kaupunkeja, kanavia, koskia, hiekkarantoja, vapaita rantautumispaikkoja ynnä muuta, hän kiittelee.
Koskinen mainitsee vaikuttavimpina paikkoina Hauhon Kyllönjoen ja Vihavuoden.
– Kyllönjoella puut kaartuvat kapean, mutkittelevan joen ylle ja Vihavuosi on kaukana kaikesta melusta ja melskeestä. Siellä mieli lepää kosken pauhua kuunnellen ja lepakoiden lentelyä elokuun illoissa seuraillen.
Maisemia ihailevalla veneilijällä ei siis ole, eikä saa olla kiire. Aikaa pitää olla, kun Tamperekin on tosi ”kaukana” Toijalasta. Koskisen veneellä ja kiirehtimättä matkaan menee noin 8 tuntia.
Koko perheellä yhteinen harrastus
Nykyisin Koskinen veneilee yleensä kaksin vaimonsa kanssa, mutta aikaisemmin olivat lapsetkin innolla ja mieluusti mukana.
– Teemme vaimon kanssa paljon yhden tai kahden yön matkoja ja loma- aikana yhden pitemmän, noin viikon matkan. Pisimmät matkat Toijalasta voi tehdä neljään eri suuntaan Tampereelle, Länkipohjaan, Hauhon Vihavuoteen ja Janakkalan Leppäkoskelle.
– Kun lapset olivat pieniä, veneellä tehtiin lähinnä päiväretkiä, mutta lasten vanhetessa teimme yhdessä myös yöretkiä. Lapset viihtyivät veneessä hyvin, koska siellä oli mahdollisuus ajonaikana leikkiä, askarrella ja lueskella. Satamapaikoissa voi esimerkiksi uida, onkia ja tutustua ympäristöön. Veneilystä on muodostunut koko perheen mukava yhteinen harrastus ja vieläkin vietämme juhannuksia lasten ja heidän ystäviensä kanssa..
Aina ei matkanteko kuitenkaan ole ihan yhtä juhlaa, mutta pahoja vaaratilanteita ei Koskisille ole sattunut.
– Ehkä ikävin oli Päijänteen isolla selällä kovassa tuulessa, kun moottori sammui. Tunti keikuttiin sivuaallokossa, kunnes palokunta tuli ja hinasi meidät tuulensuojaan ja järvipelastajat siitä Kaipolan satamaan. Vaaraa ei ollut, kun rantakiviin oli matkaa pari kilometriä ja ankkuria ei kannattanut pudottaa, kun syvyyttä oli yli 25 metriä. Kaikki irtotavara kieri pitkin veneen pohjaa ja ” castikin” alkoi voida pahoin, muistelee Koskinen.
Jäsenyydestä monia etuja
Toijalan Moottorivenekerho tarjoaa jäsenilleen palveluita, vartioidun ja aidatun laiturialueen, veneiden pesupaikan ja septitankin tyhjennysmahdollisuuden. Katsastuksen yhteydessä saa asiantuntevaa tietoa veneilyssä tarvittavista varusteista sekä huolto- ja kunnostuskohteista. Yhteistilaisuuksissa sekä ”laituriparlamenteissa” saa tietoa lähivesillä liikkumisesta, salakareista, vapaista rantautumispaikoista sekä vieraslaitureista. Kerholaisten käytössä on myös kaksi saunaa toinen laiturialueella ja toinen Kekkä – saaressa. Koko vesistöalueella on eri seurojen kanssa sovittu, että kerhon virallisella perälipulla varustetut veneet voivat vierailla muiden seurojen tukikohdissa.
– Aloittelijalle sanoisin, että on erittäin tärkeää opetella ensimmäiseksi merimerkit. Moni on heti Satamasta lähtiessä ajanut reimarin väärältä puolen, Kari Koskinen opastaa.
Kuvat: Kari Koskisen kotialbumi.
