Toijalan torin laidalla sijaitsevan Senioritalon paikalla oli vuoteen 2001 puutalo, joka oli rakennettu jo 1900-luvun alussa. Talo kulki kansan suussa ensin Sariolan talon, sitten Kalliomäen ja viimeisinä aikoinaan Penskalan talon nimellä.
Sariolan nimen talo oli saanut omistajistaan, alun perin Kuzmineista, jotka suomensivat nimensä vuonna 1906. Kuzminin suku oli lähtöisin Vienan Karjalan Jyskyjärveltä. Laukkurina Etelä-Suomessa kierrellyt Vihtori (Filip) Kuzmin (1834–1915) oli mennyt 1859 naimisiin Mustuen Kullaan talon tyttären, Benedicta Joosuantyttären kanssa, ostanut Kakkalin talon ja avannut siinä vuonna 1872 kauppaliikkeen vaimonsa nimissä, koska hänellä itsellään ei ollut Suomen kansalaisuutta.
Myytyään Kakkalin Sariolat rakensivat vuonna 1906 torin laidalle yksikerroksisen, hirsirakenteisen talon, johon muuttivat ja jossa ryhtyivät pitämään kauppaa. Liikettä jatkoi Vihtori Sariolan jälkeen Ruoka-, hedelmä- ja siirtomaantavarainliike Senia Sariolan nimellä Sariolan pojantytär Xenia.
Polkupyöriä, puukkoja ja autoja
Torilta katsoen rakennuksen oikeassa päässä toimi Senia Sariolan jälkeen Punkalaitumelta Toijalaan muuttanut kelloseppä Oskari Tulonen, joka oli aloittanut jo vuonna 1911 Toijalassa Polkupyörä- ja sähköliikkeen. Kellosepän työt hän lopetti lehti-ilmoituksen mukaan vuonna 1923 ja muutti pitämään urheiluliikettä Sariolan taloon. Rakennukseen oli tässä vaiheessa tehty lautarakenteinen toinen kerros, missä oli kaksi asuinhuoneistoa.
1920-luvulla talossa toimi muutaman vuoden myös parturi. Vuosina 1936–52 oli sen keskiosassa Arvi Järvisen Ruoka- ja siirtomaatavarainkauppa. Vielä 1983 kesällä talon kellarin katossa oli ruokakaupan ajoilta jäljellä lihakoukkuja.
Oskari Tulosen jälkeen samoissa tiloissa toimi Arvo Kalliomäen Kone ja Urheiluliike vuoteen 1964. Kalliomäen ajoilta on akaalaisilla monia tarinoita.
– Kalliomäellä oli aina tiskillä Klubi-aski, josta hän tarjosi asiakkailleen, kertoo Rauno Salminen Toijala Uutta ja vanhaa -sivuilla.
– Hänellä oli ollut tapana kirjoittaa ostoksen hinta Klubi-askiin ja näyttää sitä asiakkaalle sanoen: Saat tolla!, tietää puolestaan Pekka Ahlfors.
– Ostin sieltä ensimmäisen puukkoni, polkupyöräni ja piikkinokka-Mosseni, muistelee asiakkuuttaan Touko Sirkesalo.
Pankista lastenvaatteisiin
Toijalan Osuuskassa tuli silloin Kalliomäen talona tunnettuun rakennukseen vuonna 1938 ja toimi sen kirkon puoleisessa päässä vuoteen 1955, jolloin se muutti Valtatien varteen nykyisen Akaan seudun Osuuspankin paikalle. Osuuskassasta Osuuspankiksi vaihtunut pankki myi rakennuksen Erkki Uotilalle, joka asui perheineen rakennuksen yläkerrassa. Uotila vuokrasi talon alakerran tilat Pyörätuvalle, Grilli Baarille ja polkupyöräkorjaamolle.
Pyörätuvan omisti Veikko Raudanpää ja Grilli Baarin ensin parin vuoden ajan Eino ja Ulla Autio ja heidän jälkeensä vuosina 1971–1979 Pirkko ja Aarre Nord.
1960-luvulla oli rakennuksen keskimmäinen ulko-ovi poistettu ja sisäänkäyntejä oli vain kaksi.
Talon kivijalassa takapihan puolella ollutta Pyöräkorjaamoa pitivät ensin Esa Turunen ja hänen jälkeensä Hannu Luodemaa, kunnes Pyörätupa otti korjaamon omaksi toiminnakseen ja sitä hoiti Veikko Jyrämö. Pyörätupa toimi talossa vuoteen 1983, jolloin se muutti niin kutsuttuun Kinnarin taloon Valtatielle.
Pyörä-Tuvan jälkeen talon suuremmassa liiketilassa aloitti vuonna 1984 toimintansa Leena Saarisen ja Sirkka–Liisa Järvisen Lastenpukimo Penskala, joka toimi paikalla siihen asti, kunnes talo sai purkutuomion.
Nortin Saluunasta Tuulensuuhun
Pirkko ja Aarre Nordin pitämää Grilli Baaria kutsuttiin kansan suussa Nortin Saluunaksi. Se palveli asiakkaita aamusta iltaan.
– Baari avattiin toripäivinä jo kello kuusi, koska torimyyjät halusivat sillileivät ja kahvit ennen toripäivän alkua. Tuohon aikaan torimyyjiä oli runsaasti. Toiminta-ajatuksemme oli, että kaikki grilliruoka valmistettiin itse alusta loppuun asti, kuten hampurilaispihvit, kanat ja ranskalaiset perunoista kuorimalla esikypsennyksen kautta valmiiksi tuotteeksi, kertoo Aarre Nord.
Baari oli iltaisinkin suosittu kokoontumispaikka, jossa viihtyivät niin nuoret kuin vanhemmat.
– Vakioasiakkaisiin kuuluivat muun muassa ”Leku”, ”Emma” ja ”Konhon Veikko”. Baari toimi paljon nuorison kokoontumispaikkana. Vakioporukkaan kuului myös Raul Reiman. Toimimme vanhemmille ja nuorille kuuntelevina korvina heidän iloissaan ja suruissaan, kertoo Aarre Nord.
Grilli Baarin jälkeen vasemmanpuoleisessa päädyssä toimi talon viimeisten vuosien aikana muun muassa parturi, kauneushoitola, hieroja, Toijalan Sitoutumattomat ry ja viimeksi käsityöputiikki Tuulensuu.
Viehättävä talo keskellä kaupunkia
Alun perin 1920-luvun alussa rakennetun yläkerran kirkon puoleisessa päädyssä oli keittiön ja huoneen yksiö ja toisessa päässä kaksi huonetta ja keittiö sekä vinttitilat.
1950-luvulla talon isommassa asunnossa asui Osuuspankin johtaja Erkki Laine ja pienemmässä Roinisen perhe. Vuonna 1983 rakennuksen osti Tapio Saarinen, joka asui perheineen yläkerrassa.
– Kun me muutimme siihen, oli yläkerran kaksi asuntoa jo yhdistetty yhdeksi isoksi asunnoksi. En tiedä oliko talossa aikaisemmin ollut useampi kakluuni tai pönttöuuni, meidän tullessamme siellä oli vain yksi kaunis ruskea kakluuni, muistelee Saaristen tytär Ulla–Mari Hutko.
Vanhempiensa muutettua pois vuonna 1989, jäi Hutko miehensä Jukan kanssa vielä taloon asumaan.
– Kun talo myytiin Puolimatkalle, olimme asunnossa vuokralaisina ja samalla myös talkkareina. Se oli tosi ihana asunto, korkeat huoneet, vanhat ikkunat ja viihdyimme todella hyvin. Mutta sitten alkoi torielämä vilkastua – iltaisin ja öisin – tuli häiriötä ja ilkivaltaakin. Pysyimme siinä kuitenkin melkein loppuun asti, muutimme pois alkuvuodesta 2001 ja talon purkaminen alkoi lokakuussa, kertoo Hutko.
Lähteet: Martti Favorin: Akaan historia III, Toijalan Osuuspankki 50 vuotta, Ulla-Mari Hutkon, Pirkko ja Aarre Nordin haastattelut, akaalaisten muisteluita.
Kommentointi on suljettu.