Akaalaisilla Anja ja Esko Niittymäellä on kohta mittarissa 50 yhteistä vuotta avioparina. Pari vihittiin Valkeakosken kappelikirkossa 1.6.1963. Morsian oli tuolloin 21 ja sulhanen 24 vuotta.
– Häät olivat minun lapsuudenkotini pihassa. Omenapuiden kukkiessa vieraat viettivät juhlaa isossa puutarhassa. Omenapuiden alla oli isän tekemät penkit ja pöydät. Vieraina oli lähinnä sukulaisia, muistelee Anja juhlapäivää.
Valkeakosken tyttö Anja o.s. Sarjala ja silloisen Sääksmäen puolelta Lontilasta kotoisin oleva Esko tapasivat toisensa ensimmäisen kerran jo vuonna 1957 Vilpolan tanssilavalla Toijalassa. Tansseja järjesti tuolloin Toijalan Vauhdin hiihtojaosto, jonka pestaamana Esko toimi lavalla toisinaan myös ovimiehenä.
– Siitä ensimmäisestä tanssireissusta muistan, että Anjalla oli yllä shakkiruutuinen pusero, Esko kertoo.
Kiinnostus samoista asioista mutta myös toisiaan täydentävät luonteet saivat nuoret kiinnostumaan toisistaan.
– Minä olen hyvin rationaalinen ja Anja on taas esteetikko. Kun olemme valitsemassa jotain tavaraa, minä katson, että se olisi rationaalinen, käytännöllinen ja helppo, kun taas Anja valitsee esteettisin kriteerein, Esko vertaa.
Anja puolestaan sanoo olevansa insinöörimiestään suurpiirteisempi ja hiljaisempi.
– Esko on kova puhumaan ja minä taas olen omissa oloissa viihtyvää tyyppiä. Minä olen asioista kertoessani suurpiirteisempi, kun taas Esko aloittaa kaikki asiat alkujuuria hipoen.
Avioliitto vei työpaikan
Ennen avioliiton solmimista Esko valmistui Tampereen teknillisestä opistosta paperi-insinööriksi ja Anja merkonomiksi Hämeenlinnan kauppaopistosta. Ennen avioliittoa Anja oli työskennellyt Valkeakoskella Yhtyneiden paperitehtaiden konttorissa, mutta naimisiin mentyään hän joutui luopumaan paikasta.
– Kun menin naimisiin, Juuso potkaisi minut pois Yhtyneiltä. Juuso Waldenin mielipide oli, että naimisissa olevat naiset eivät tarvinneet työpaikkaa, kun oli mies, joka elättää.
Esko pääsi sellutehtaan insinöörinä opettamaan sellun valmistusta Lotilan Ammattikouluun Valkeakoskelle, johon nuoripari asettui asumaan. Kun Esko valittiin paperipuolen opettajaksi Kymi-yhtiön ammattikouluun Kuusankoskelle, vaihtui perheen koti alkuvuodesta 1965 Hämeestä Kymenlaaksoon.
Esko ehti toimia koulun opettajana 10 vuotta ja sittemmin rehtorina 30 vuotta. Kymi-yhtiö työllisti myös Anjan, joka jäi yhtiön talousosastolta eläkkeelle vuonna 2000. Kuusankoskella perhe kasvoi kahdella pojalla. Petri syntyi isänsä syntymäpäivänä marraskuussa 1965 ja Janne vuonna 1975.
Eskon jäätyä rehtorin työstä eläkkeelle vuonna 2002 palasivat Niittymäet takaisin kotiseudulle ja asettuivat asumaan kerrostaloon Toijalan keskustaan. Kesät he viettävät mökillä Eskon kotitilalla Lontilassa.
– Meidän oli hyvä palata tänne, koska meillä oli edelleen hyvät suhteet sukulaisiin ja ystäviin. Kun viettimme Kuusankoskella merkkipäiviä, täältä ystävät tulivat linja-autolla meitä katsomaan. Lisäksi lähes 40 Kuusankoskella asutun vuoden aikana vietimme kaikki kesät täällä kotiseudulla.
Valokuvausta harrastava nörttimummo
Niittymäet kuvailevat elävänsä seesteistä aikaa ja elämän varjelleen raskailta vastoinkäymisiltä. Riitaa ei synny edes kotitöistä, kun Esko laittaa ruuan ja Anja huolehtii siivouksesta. Molemmat harrastavat myös aktiivisesti. Niittymäet toimivat Leijonissa ja Akaan Kansallisissa Senioreissa. Mukavaa ajanvietettä tarjoavat myös sauvakävely, kuntosali ja matkailu sekä Eskon kotikylän saunaseura ja Lontilan Seudun Vpk
– Vpk on jo toistakymmentä vuotta järjestänyt Patavuorella pitkäperjantaisin kokoontumisen, jossa paistetaan makkaraa ja tikkupullaa. Paikalla on ollut jopa 80 henkeä. Patavuorella me leikimme jo pikkupoikana, Esko kertoo.
Esko tunnetaan myös Akaan kaksinkertaisena sahtimestarina. Anja valokuvaa ja on innokas tietokoneen käyttäjä.
– Pojat sanovat, että ilman tietokonetta ei nörttimummo tule toimeen. Facebookit, Twitterit ja kuvankäsittelyt ovat mieluista touhua, myös Eskon sihteerinä toimiminen, Anja kertoo.
Niittymäillä ei ole vielä erityisiä suunnitelmia kultahääpäivälle, mutta perheen jälkikasvu kuuluu siihen mukaan.
Niittymäet palasivat eläkepäivinään kotiseudulle. Myös Kuusankoskella asuessaan he viettivät loma-ajat synnyinseudulla.
