Neljättä kertaa Helsingissä kokoontunut kansallinen diabetesfoorumi nosti diabeteksen ja samalla muut kansansairaudet tulevien eduskuntavaalien teemaksi. Siihen nähden, että sosiaali- ja terveysmenot ovat merkittävin menoerä yhteiskunnassa, asian luulisi kiinnostavan kaikkia kansalaisia.
Nyt koko maa kohisee sotesta, sosiaali- ja terveysuudistuksesta, jota forumin järjestämisen aikaan 24.2. eli viime viikon tiistaina yritettiin pihtisynnyttää eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Varsin moni paikalle saapunut ihmetteli, miten näin suuri yhteiskunnallinen uudistus voi viime metreillä kompuroida perustuslakikysymysten kanssa.
Toisaalta vahva usko siihen, että sote tarvitaan ja se tulee, vallitsi Vanhan ylioppilastalon salissa. Tilaisuuden avannut kansanedustaja Antti Rantakangas totesikin napakasti, että sote on vuosikymmenten uudistus. Sitä tehdään vielä pitkään. Menee aikaa, että lainsäädännön periaatteet muuttuvat käytännöksi. Tämä toteamus on voimassa siitä riippumatta, totetuuko sote tällä vai seuraavalla vaalikaudella. Joka tapauksessa se tarvitaan.
Kansallinen diabetesfoorumi on terveydenhuollon yhteishanke, johon osallistuu useita, eri näkökulmia edustavia yhteisöjä ja organisaatioita. Kaikkia yhdistää tahto muuttaa diabeteksen kulkua yhteiskunnassa: ehkäistä sairauden puhkeamista, edistää sen varhaista toteamista tai kehittää hyvää ja vaikuttavaa diabeteksen hoitoa.
Diabeteksen ja siihen liittyvien erilaisten komplikaatioiden hoitokustannukset vuosittain ovat yli 3 miljardia euroa. Sen riskitekijät ovat monien muiden pitkäaikaissairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden kanssa yhteneväiset. Toinen seuraa toistaan.
Tyypin 2 diabetes on paljolti estettävissä puuttumalla sen riskitekijöihin, joita ovat ylipaino, epäterveellinen ruokavalio sekä liian vähäinen liikunta. Jokaisella on jakamaton vastuunsa terveistä elämäntavoista. Tämän lisäksi tarvitaan terveysvaikutukset huomioon ottavaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Kunnat ovat avainasemassa. Esimerkkinä mainittakoon kouluruokailu ja -liikunta. Asiantuntijoiden mukaan säästäminen kouluruokailussa ja liikunnan vähentäminen opetussuunnitelmissa ei voi olla vaikuttamatta sairastumiskehitykseen. On tehty vääriä valintoja.
Kansallinen diabetesfoorumi jätti sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädylle kannanoton, jossa esitetään foorumin näkemyksiä meneillään olevaa hallitusohjelmatyötä ajatellen. Tarvitaan ohjelmallista, hallintorajat ylittävää yhteistyötä, koulutusta, kohdennettua sydän- ja verisuonitautien terveystarkastusohjelmaa, panostusta ennalta estävään terveystyöhön muun lisäksi.
Mielenkiintoinen lausuma kunnanisiä ja -äitejä ajatellen on vaatimus siitä, että ”koulujen edellytyksiä terveellisten elintapojen edistämiseen parannetaan velvoittamalla kuntia huolehtimaan terveellisen ruuan saatavuudesta ja uudistamaan opetussuunnitelmia siten, että ne kannustavat myös oppilaiden omaehtoiseen liikuntaan.”
Edellä oleva teksti ei tarkoita vastuun siirtämistä jälleen kerran yhteiskunnalle. Jokainen – niin sairastunut kuin riskiryhmäläinenkin – on pitkälti itse vastuussa itsestään. Yhteiskunnan päätöksenteon tulisi kuitenkin tukea ja mahdollistaa omaehtoista selviytymistä.
Niin; olisiko näistä eduskuntavaaliteemoiksi? Olisipa hyvinkin.
Sotessakin on tähän asti keskitytty pitkälti rakenteisiin. Sisältö ja ennen muuta potilas ovat kuitenkin terveydenhuollon tärkein osa. Potilaat arvostavat sujuvaa arkea ja palvelujen käytettävyyttä. Uurnilla tavataan. Äänestyslipuke on meidän käsissämme.
Timo Rajala
