Tampereen ydinkeskustaa mietitään parasta aikaa uusiksi. Suunnittelun ytimessä on henkilöauton Hämeenkatu, ydinkeskustan valtasuoni. Jo nyt osa Hämeenkatua on suljettu kokeiluluontoisesti henkilöautoliikenteeltä.
Akaan kaupungin keskustaa Toijalaa on suunniteltu autottomaksi iät ja ajat. Valtatielle on nyt toteutettu kompromissien kompromissi. Ratkaisu mahdollistaa henkilöautoliikenteen ja pysäköinnin, mutta estää vauhdin taitavasti. Ratkaisu ei myöskään suosi henkilöautolla Valtatiellä ajamista, koska pysäköintiruuduista poistuminen estää sujuvan liikenteen.
Jos joku vielä muistaa, ennen Valtatien lopullisen vaihtoehdon hyväksymistä käytiin voimakas kansalaiskeskustelu esillä olevista suunnitelmista. Tällöinkin oli esillä Valtatien muuttaminen kävelykaduksi. Kun sitten vihdoin hyväksytyn suunnitelman toteuttaminen alkoi, tuli esimerkiksi torin kivitolpat monelle yllätyksenä. Joko piirustuksia ei osattu lukea tai kuultua ei ymmärretty. Valtatie on nyt valmis ja näyttää toimivan.
Henkilöautot ovat Tampereella varsinkin ydinkeskustan pienillä kaduilla ongelma. Pysäköintitilaa ei koskaan ole tarpeeksi. Kaavaehdotukset haluavatkin lähettää julkisuuteen vahvan viestin, liikennettä on ydinkeskustassa voimakkaasti rajoitettava.
Arvatenkin henkilöautoliikenteen rajoittamisesta närkästyvät keskustojen yrittäjät. Miksi? Siksi, että autosta on tullut vuosikymmenien saatossa kauppakassi, joka halutaan mahdollisimman lähelle kulloistakin asioimispaikkaa. Huvittavin tilanne Akaassa on rautatieasemalla, jossa auto ajettaisiin asematunneliin, jos se vain voitaisiin. Nyt matkustajia odotetaan sikin sokin pysäköiden aseman edessä tunnelin suulla, vaikka laillisiakin odotuspaikkoja olisi.
Yrittäjät ovat oikeassa, asioimiskäyttäytymisemme on ehkä pysyvästi muuttunut. Henkilöautoilijat ovat sen sijaan väärässä työntäessään konevoimalla alleen kaiken järjellisen keskustelun. Tämän ristiriidan yhteensovittaminen on suomalaisen kaupunkisuunnittelun keskeisiä tehtäviä tällä hetkellä. Keskustelu on voimakasta Tampereella ja tulevaisuudessa jälleen myös Toijalassa, kun keskustan arkkitehtuurikilpailun tuloksia aletaan viedä käytäntöön.
Meidän on pysyvästi muutettava asennettamme autoon. Se on aika kallis kapine omistaa ja ylläpitää. Se saastuttaakin. Keskustojen suunnitteleminen pelkän liikenteen ehdoilla on mahdotonta, koska suunnittelu lähtökohtina ovat itse ihmiset ja heidän viihtyvyytensä. Kaupunkisuunnittelu pohjautuu esimerkiksi Venetsiaan ja Firentseen, joissa autoliikenteelle ei anneta minkäänlaista sijaa. Muun muassa Tallinnassa on idyllinen vanha keskusta, jota käymme usein kävellen ihastelemassa.
Miksi Suomessa keskustelut autottomista keskustoista kuumenevat kohtuuttomiksi? Akaassa sen jotenkin ymmärtää, koska täällä ollaan vielä matkalla kaupunkilaisiksi. Facebookissa muistellaan hevospuomeja. Tampereella kiivailu johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että keskustan yrittäjät kokevat, että suunnitelmat tulevat heille annettuina totuuksina. Totta on sekin, että suunnitelmat ovat usein huonoja tai liian ultria, joten ne suututtavat.
Onneksi kaupunki ei ole koskaan valmis, joten jatkuva keskustelu on tarpeellista.
