Akaan vanhimpiin kuuluvan kauppaliikkeen, Matin Kellon, lopettaminen tulevaan kesään on kaupunkilaisille vakava viesti. Liiketalouden lait ovat ankarat ja liikkeen lopettamiseen löytyy kosolti perusteita meneillään olevasta heikosta taloustilanteesta. Yrittäminen, kolmannessa polvessakaan, ei ole kuitenkaan ajanvietettä, vaan hyvin vakavasti otettavaa työtä yrittäjän itsensä, paikkakunnan ja koko Suomen hyväksi.
Toijalan keskusta näivettyy. Kauppatiloista on tullut muun muassa yhdistyksien toimitiloja. Liiketilat ovat täynnä, mutta bisnes ei enää tue toista bisnestä. Paikallinen päivittäistavarakauppakaan ei enää riitä veturiksi, sekin rimpuilee, koska suuriäänisimmät seireenit huhuilevat kauempana.
Keskustan näivettymiseen on monta syytä. Akaan kaupunki on näköjään aivan vääränlainen toimija, koska täällä edelleen halutaan epätoivo vimmalla elää kaikessa Kylmäkoskella, Toijalassa ja Viialassa. Eihän tässä sinänsä mitään pahaa ole, mutta tosiasiassa kolmisydämistä kaupunkia ei ole olemassa.
Akaan kaupunkistrategiassakin pitäisi keskittyä, muuten kuolee kaikki. Hyvä yritys tästä on Toijalan keskustan kehittämiseksi toteutettu arkkitehtuurikilpailu, mutta senkin tulokset olisi syytä ottaa tosissaan. Nyt kilpailua pidetään vitsinä. Sille naureskelevat nekin, jotka pitävät itseään liike-elämän ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijoina.
Kilpailun yksi keskeisimpiä viestejä on, että Toijalan keskustassa asuu aivan liian vähän väkeä ylläpitämään nykyistä palvelutarjontaa. Kuinka monen kauppaliikkeen pitää vielä lopettaa, ennen kuin tämä tajutaan. Jos kauppaopiston opeilla ei ajattelussa enää pärjää, on uskallettava luottaa uudistajiin.
Akaalaisten asenne paikallisiin yrittäjiin on masentava. Tämän tästä kuulee vähättelyä, mikähän tuokin luulee olevansa. Täällä kateus voittaa kiiman. Kauppareissuja tehdään Tuuriin asti, ettei vain paikallinen yrittäjä pääse rikastumaan. Vesa Keskinen nauraa, mutta paikallinen kultaseppä sulkee ovensa.
Ostaminen kaukaa on mukavaa ostosmatkailua. Tarpeellisen lisäksi mukaan tarttuu paljon tarpeetonta. Ajankäytöllä ja bensalitralla ei olekaan tässä tapauksessa hintaa. Kun näin on tehty vuosikausia, huomataan keskustojen tyhjentyneen. Facebookin kotiseutusivuilla näytetään kuvia ränsistyneistä puutalokeskustoista huomaamatta sitä tosiseikkaa, että jo noissa kuvissa näkyy lopun alku.
Kaupungista puuttuu me-henki. Tehdään kaikkea erikseen ja tarvittaessa Hirsikankaan molemmin puolin, mutta ei mitään yhdessä. Katsomme jalkoihimme, kun pitäisi katsoa eteenpäin, uudistua. Helsinki-Hämeenlinna-Tampereella –vyöhykkeellä esimerkiksi Lempäälä etsii paikkaansa voimakkaasti keskustaansa uudistaen, miten Akaa vastaa tähän?
Siellä missä on ihmisiä, siellä on bisnes. Tavallisimmin ihmisiä ja bisnestä on rautateiden ja maanteiden risteyksissä. Vaan ei Akaassa? Mikä ihme siinä on, että täällä ei sallita menestymistä. Kansanedustajaehdokas Juha Kuisma (kesk) totesi vaalitilaisuudessaan Akaassa viime viikolla, että yrittäminen ei ole ideologia vaan asenne. Mikä täkäläisten mielestä tässä asenteessa on väärää, kun samaan aikaan muualla huudetaan pk-yrityksiä työllistäjiksi.
