Kalvolan seurakunnassa vietettiin sunnuntaina tasan 75 vuotta sitten tapahtuneen Summan korsutuhon muistopäivää. Juhlapäivän musiikista vastasi kapellimestari Hannu Simoisen johtama Kaartin soittokunnan osasto.
Muistojuhlan ohjelma alkoi jumalanpalveluksella Kalvolan kirkossa, jossa saarnan piti kenttäpiispa Pekka Särkiö.
– Muistelemme tänään niitä päiviä, jolloin maassa saatiin kokea ankaria aikoja ja jolloin rukoiltiin, että isät, pojat ja veljet saisivat palata sodasta kotiin terveinä. Se ei toteutunut kaikissa kodeissa täällä Kalvolassakaan. Miehet, isät ja isovanhemmat tekivät kaikkensa. jotta me saamme nyt elää vapaassa ja itsenäisessä maassa.
Kenttäpiispa Särkiö pohti saarnassaan myös avioliittoa, aloittaen Jeesuksen syntymästä.
– Kun Josef sai tietää Marian odottavan lasta, jonka isä hän ei ollut, hän oli aikeissa purkaa kihlauksensa. Jumala ilmestyi hänelle unessa ja kertoi syntyvän lapsen olevan ihmiskunnan pelastaja. Josef halusi toteuttaa Jumalan tahdon, rakastaa Mariaa ja lastaan ja olla kunnollinen perheenisä.
Särkiö totesi lasten tarvitsevan vanhempia ja oli huolissaan nuorten perheiden jaksamisesta ja yksinäisten äitien uupumisesta. Hän tarttui myös ajankohtaiseen aiheeseen.
– Kirkon virallinen kanta avioliitosta on, että se on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kirkkoon kohdistuu tänä päivänä paineita muuttaa avioliittokäsitystä ja hyväksyä sukupuolineutraali avioliitto. Mielipiteet ovat jakautuneet niin kirkossa kuin koko yhteiskunnassa. Siksi olisi etsittävä keskinäistä kunnioitusta ja yhteyttä. Kaikille ihmisille kuuluu ihmisarvo sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta, sanoi kenttäpiispa Pekka Särkiö.
Korsutuhon uhreja muistettiin
Kirkosta siirryttiin Kalvolan hautausmaalle, missä ensimmäisenä oli kunniakäynti Summan ristille.
Joulukuun 21. päivänä vuonna 1939 kello 13.15 tuhosi venäläisten ampuma tykistökranaatti JR 15:n 5. komppanian III joukkueen korsun Summassa. Täysosuman saaneessa korsussa kuoli yhdeksäntoista suomalaista sotilasta. Viisitoista heistä oli Kalvolasta, yksi Aurasta ja kolme Hattulasta, vain kaksi käytävässä ollutta pelastui haavoittuneina.
Ennen seppeleenlaskua kertoi prikaatikenraali Pekka Toveri Summan ristin traagisen tarinan.
– Se on tarina uhrauksesta, kärsimisestä, kestämisestä, muistamisesta ja omien huolenpidosta loppuun asti. Kiivaiden taisteluiden takia ei ollut mahdollista kaivaa vainajia korsusta, vaan ne jäivät sinne suomalaisten peräännyttyä. Muutama päivä tapahtuneen jälkeen tuhoutuneen korsun katolle asetettiin sotamies Kalle Laineen tekemä puuristi.
Jatkosodan aikana 1942 vainajat siirrettiin kotiseudulle ja korsun katolla ollut koivupuinen risti seurasi mukana Kalvolaan. Tämä puuristi sijoitettiin siunauskappelin seinään oven luo teakpuiseen Tapio Wirkkalan suunnittelemaan, ristin muotoiseen koteloon. Joulukuussa 1997 puuristi sijoitettiin arkkitehti Pentti Ilveskosken suunnittelemaan, kupariseen koteloon ja siirrettiin sankarihauta-alueelle.
– Summan risti muistuttaa meille, etteivät vapaus ja itsemääräämisoikeus koskaan tule ilmaiseksi. Meillä on oikeus ja velvollisuus kunnioittaa näiden sotilaiden muistoa. Te ette taistelleet turhaan, te ette kaatuneet turhaan, sanoi prikaatikenraali Pekka Toveri.
Leipämuotti kotirintamanaisille
Summan ristin viereen paljastettiin kansalaisaloitteesta syntynyt muistomerkki kotirintamanaisille.
Jo ylimääräisten sotaharjoitusten (YH) alkaessa lokakuussa 1939 olivat kalvolalaiset lotat aloittaneet talkoilla leipien leipomisen sotaväelle. Yksityiskodeissa, suojeluskunnan talossa, pappilassa, meijerillä, Sauvolan koululla, asemalla ja lasitehtaan uunissa paistettiin yli 25 000 kiloa leipää. Jatkosodan aikana vuonna 1941 leivottiin 9 000 kiloa ja vuonna 1942 vielä 5 000 kiloa vanikkaa. Ulla Eerolan ajatus siitä, että muistomerkin figuuriksi tulisi pyöreä leipämuotti, oli juuri sopiva.
Muistomerkkihankkeen takana olivat Eerolan lisäksi kalvolalaiset Marko Palo, Veikko Rantanen ja Hannu Kuivalahti. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Pentti Ilveskoski ja sen on takonut Matti Ilomäki.
Seurakuntatalolla puheenvuoron käyttänyt arkkitehti Ilveskoski totesi muistomerkistä:
– Se symboloi sitä lujuutta, jolla yhteiseen tulevaisuuteen uskottiin ja jonka eteen monesti kaksinkertainenkin päivätyö tehtiin. Muistomerkki kiinnittyy lujasti kotiseudun maaperään. Rosoiset kivet sen ympärillä kuvaavat elämän moninaisuutta ja sirpaleisuutta, mutta vankkaa perustaa. Graniittinen kivirunko viestittää uskoa ja luottamusta vahvaan, horjumattomaan johdatukseen vaikeina aikoina. Messinkisen kehyksen ehjä muoto kuvastaa sitä yhtenäistä ja rikkumatonta henkeä ja tahtoa, mikä vallitsi sodan vuosina niin kotona kuin rintamallakin.
Varusmiehet tarjoilivat lohisoppaa
Muistojuhla jatkui Kalvolan seurakuntatalossa Iittalassa. Juhlassa seurakunnan tervehdyssanat lausui agronomi Kari Malmivaara, Hämeenlinnan kaupungin tervehdyksen juhlaan toi apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo. Lisäksi siellä puhuivat maanviljelijä Veikko Rantanen, Ulla Eerola sekä vielä prikaatikenraali Pekka Toveri ja kenttäpiispa Pekka Särkiö.
Vieraille tarjotun lohisopan, josta ei sattumia todellakaan puuttunut, olivat valmistaneet maanpuolustusnaiset ja sen tarjoilivat Parolan varuskunnan varusmiehet.
Muistojuhlan yhteydessä julkaistiin tutkija Martti Favorinin kirjoittama historiikki, jossa valotetaan talvisodan tapahtumia Summan lohkon ja tapahtuneen korsutuhon tiimoilta. Kirjassa tuodaan esille kaikkien muidenkin Kalvolan kirkonseudulle pystytettyjen itsenäisyyden- ja sotienaikaisten muistomerkkien sekä Iittalan keskustassa olevan veteraanimuistomerkin vaiheet. Kirjaan on kerätty yhteen myös Kalvolan alueen sota- ja rintamamiesveteraanitoiminnan sekä sotainvaliditoiminnan vaiheet.
