Enemmistö eduskunnasta kannatti pari viikkoa sitten avioliittolain muuttamista. Äänestys ja sen tulos herättivät keskustelua. Aikaisintaan vuonna 2017 voi lakimuutos olla valmiina. Tiukka äänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista laittoi massoja liikkeelle puolesta ja vastaan.
Samaan aikaan kun toiset iloitsivat eduskunnan päätöksestä, toiset ilmaisivat pettymystään eduskunnan äänestystulokseen eroamalla kirkosta, vaikkei kirkossa mitään päätöksiä ole vielä tehty eikä tehdä vuosiin.
Erityisen paljon närää herätti arkkipiispa Kari Mäkisen myötätunto sateenkaariväen puolesta. Eräs ystäväni kertoi tuttavansa kyselleen ystäväni mielipidettä asiasta. Keskustelussa kävi ilmi, että tuo tuttava ei edes tarkalleen tiennyt, mitä arkkipiispa oli lausunut.
Mitä arkkipiispa sanoi?
Lieneekin syytä kerrata, mitä arkkipiispa sanoi: ”Jotkut ovat purkaneet pettymystään eduskunnan päätökseen eroamalla kirkosta. Suren sitä. Kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä päätös ravistelee, mutta päätökset ja toimintansa ne ratkaisevat itse. Niin meidänkin kirkkomme. Olen viestejä lukiessani jäänyt miettimään pelkoja ja huolia, joita erilaisuus on meissä herättänyt. Olen pelännyt itsekin. Myös pelko ja pettymys täytyy tuoda esiin. Rukoilen kirkollemme ja yhteiskunnalle yhteyttä ja sovintoa.”
Tätä ennen arkkipiispa kirjoitti näin: ”Tiedän miten paljon tämä päivä merkitsee sateenkaariväelle, heidän läheisilleen ja monille muille. Iloitsen täydestä sydämestäni heidän puolestaan ja heidän kanssaan. Käyty keskustelu on ravistellut myös kirkkoa myönteisellä tavalla. Minusta näyttää siltä, että tässä osat ovat kääntyneet, yhteiskunta saarnaa nyt etiikasta jossa ei puolusteta instituutioita ja periaatteita vaan ihmisiä. Sellaista saarnaa kirkko tarvitsee. Eduskunnan päätös tapahtui pienellä enemmistöllä. On monia, jotka ovat nyt pettyneitä ja tuntevat huolta. Se on ymmärrettävää. Heidän kokemustaan tulee kunnioittaa ja heidän pelkonsa kuulla myös jatkossa sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa. Heille haluan sanoa: minusta kenenkään avioliitto ei ole menettämässä merkitystään, kirkon usko ei ole uhattuna, yhdenkään ihmisen ihmisarvo ei ole vähenemässä, päinvastoin. Toivon ja rukoilen, että tämä keskustelu on kaikkien osalta avannut ja avaa jatkossa silmiä näkemään Jumalan antaman elämän moninaisuutta ja rikkautta.”
Arkkipiispan lausunnot eivät minusta kuulostaneet sellaiselta puheelta, jonka pitäisi hermostuttaa ketään saatikka aikaansaada vihapuhetta ja adresseja siitä, että arkkipiispan pitäisi erota virastaan.
Eettiset periaatteet Raamatussa
Samaa sukupuolta olevien tasa-arvoiset, sitoutuneet parisuhteet ovat kategoria, jolle Raamatun maailmassa ei ole suoraa vastinetta. Nykyisessä elämänmuodossamme on myös monia muita asioita, joihin ei ole valmiita ohjeita Raamatussa. Eettisistä periaatteista ja käytännön normeista joudutaan keskustelemaan. Raamattu toki tarjoaa jotain keskeisiä eettisiä periaatteita keskustelun pohjaksi, kuten muun muassa rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseäsi tai tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän.
Meidän pitäisi kirkossa sietää toistemme erilaisuutta, vaikka eri tavoin ajattelevien sietäminen on toki vaikeaa. Mutta on huolestuttavaa, jos haluaisimme vain samanmielisten kirkon, jossa siunauksen edellytys on heterous.
Olisiko kirkossa paremmin tilaa erilaisuudelle, jos eettisten kiivailujen keskellä pysyisi mielessä, mistä uskossa on pohjimmiltaan kyse ja mitä yhteistä on niillä ihmisillä ja pareilla, jotka kirkossa etsivät ja kaipaavat siunausta elämäänsä?
Rakasta ja siunaa
Uskon eläminen todeksi on toista kohtaan armoa, hyväksymistä, päästämistä luokse, ottamista syliin, tukemista, taakkojen kantamista, siunausta, rakastamista ehdoitta. Kaikkihan me olemme vajavaisina Jumalan lapsina, Hänen luominaan, pyytämässä Jumalalta rakkautta ja siunausta itsellemme.
Riina Saastamoinen
Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen
