Valkoinen lumilinnan asukas
parhaimmillaan akaalainen on suloisen utelias
ei mitenkään pahasti, vaan
sillai ystävällisesti ja terhakasti
se tulee sohjossa vastaan ja sirkuttaa, että tui-tui
se on tainnut justiikka herätä
unisenakin se on tavallaan valtavan söpö
sen silmissä asuu ikuinen kurkistus
sellainen vilpitön ja lapsenomainen hämmästys
sen elämä on yksi uhkarohkea arkeen sukellus
ja sori, kun nyt sanon tämän
kyllä valkeakoskelainenkin voisi sen kanssa
vähän sivuraiteelle loikata.
Heli Mustonen
Näion runoiltiin Kulttuuritalo Laaksolan runoimprossa viime viikon torstaina, kun kun muun muassa Akaan kuvataiteilijat heittivät sanoja Valkeakosken kuvataiteilijoiden tauluista. Kahdeksan sanaa per taulu kerättiin, ja niistä Heli Mustonen loihti runoja. Ensimmäinen runo inspiroi Juha Koskisen säveltämään Puute- nimisen biisin, joka saatiin kuulla illan päätteeksi. Tämä huikea kokonaisuus on Valkeakosken runoimproilijoiden oma konsepti ja Laaksolan esitys oli toinen laatuaan.
Sofia Welling
