Akaan homekoulutilannetta ja reagointia siihen puolustellaan usein toteamalla, että samoja ongelmia on muuallakin. Se on aivan totta, ongelmia on muuallakin mutta mitä olisi voinut tehdä paremmin, koska on huono periaate ajaa satasta seinään vain koska muut niin tekevät.
Asia on konkretisoitunut useille perheille jo aikaisemmin mutta meille tilanne muuttui todeksi kesälomalla. Koulusta viestitettiin, että esikoisemme siirretään opiskelemaan monitoimihallin squashtiloihin, kun ne on ensin muutettu koulukäyttöön. Sitä edeltävää viestinnän avoimuutta on jo käsitelty joten ei mennä siihen. Kirjoitin aiheesta kunnanvaltuuston sekä teknisen lautakunnan jäsenille. Sain oikein hyviä vastauksia, joissa luvattiin asiaa tutkia ja toisaalta taas vastauksia, joiden mukaan tällaiset valittajat eivät ikinä tarjoa vaihtoehtoja. Toivottavasti ne päättäjät, jotka ovat luvanneet asiaa pitää esillä näin myös tekevät ja toisaalta kiitos niille, jotka olivat perustellen eri mieltä.
Saaga on kuitenkin edennyt niin, että siirtyvien oppilaiden vanhemmille luvattiin vanhempainilta uusissa väistötiloissa ennen sinne muuttamista. Tarkoitus oli käydä läpi muun muassa mieltä askarruttaneet lausunnot pelastus- ja terveysviranomaisilta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vanhempainiltaa ei järjestetty etukäteen, koska rakentaminen on myöhässä. Tilaisuus on kuitenkin viikolla 44. Kesälomalla tulleen viestin mukaan syyslukukausi piti aloittaa uusissa väistötiloissa mutta sitä siirrettiin syysloman jälkeiseen aikaan ja koululaiset ovat nyt opiskelleet väistötilojen väistötilassa. Muutto on nyt tapahtunut mutta vanhemmat eivät ole vielä saaneet tutustua muuttoon liittyviin asioihin.
Mitä sitten voi tehdä voi tehdä paremmin kuin muut, koska tämän kaltainen näytelmä on koettu monessa kunnassa? Akaan päättäjille pitäisi saada pitkäjänteisyyttä. Kiinteistöjen rapistuminen ja korjausvelan kasvaminen on varmasti ollut kaikilla tiedossa, mutta päättäjät eivät ole halunneet ohjata riittävästi varoja tarvittavaan huoltoon. Se on pitkässä juoksussa paljon edullisempaa kuin antaa ongelmien kasvaa sekä reagoida monella laastarilla ja purkkavirityksellä, kun tilanne on sylissä. Tämä on oppi numero yksi.
Koulutuspuolella ei ole ollut kunnollista yhtenäistä tavoitetta tai hienommin sanottuna strategiaa, joka sisältää paitsi oppimisasiat niin siihen liittyvän ympäristön. Kesän jälkeisessä vanhempainillassa kuulimme, että on olemassa ajatuksia mitä pitäisi tehdä mutta nämä ajatukset pitäisi saada puristettua sellaiseen muotoon, että lasten vanhemmat voivat siihen tutustua ja kommentoida. Todellista vuorovaikutusta on se, että valmisteluvaiheessa käydään asioita läpi – ei vain tiedoteta päätöksistä. Tehdään asioita yhdessä realismin pohjalta. Tämä on oppi numero kaksi.
Vanhempainillassa meille kerrottiin, että ongelmat havaittiin reilut kolme vuotta sitten. Sivistysjohtaja arvioi, että nyt vallitseva poikkeustilanne ja väistöilojen käyttö kestää vielä vähintään kolme vuotta. Tämä tarkoittaa, että reagointiaika ongelman havaitsemisesta ratkaisuun kestää kuusi vuotta. Kuusi vuotta on valtavan pitkä aika. Päätöksenteon nopeus ei voi olla tätä luokkaa, jolloin oppi numero kolme tarkoittaa nopeampaa toimintaa.
Sitten oppi numero neljä, joka koskee kaikkia. Kuntalaiset äänestävät päättäjät luottamustehtävään valtuustossa. On meistä kaikista kiinni, mitä asioita pidetään tärkeinä ja mitkä saava jäädä unholaan. Nyt olemme valinneet linjan, jossa ainakin koululaisten pitkäjänteinen oppimisympäristön kehittäminen on ollut toissijaista. Samalla olisi hyvä, että kuntalaiset arvostaisivat niitä luottamushenkilöitä, joilla on malttia miettiä asioita ja kunnan kehittämistä yli vaalikausien, koska parempaa kuntaa muuten tästä valtakunnasta on vaikea löytää.
Jarmo Ainasoja
