Yrjö Nuora oli armoitettu musiikkimies, lauluntaitaja ja nuorisoseuralainen pienestä pojasta asti. Hän aloitti laulu-uransa jo viisivuotiaana kotona Karjalan kannaksen Sakkolassa. Hän toimi aktiivisesti vuosikymmenien ajan Toijalan musiikkielämässä, niin Akaan kirkkokuorossa, Toijalan mieskuorossa, Sommelossa, VPK:n soittokunnassa kuin Karjala-kuorossakin. Häntä on kiitetty ahkeraksi ja tunnolliseksi, vaatimattomaksi ja ystävälliseksi persoonaksi ja hänet on palkittu monilla ansiomerkeillä.
Olen ollut yksi rengas musiikkisuvun ketjussa
Monipuolinen musiikkimies Yrjö Matinpoika Nuora syntyi 22.huhtikuuta 1909 Sakkolan pitäjän Petäjärven kylässä Karjalan kannaksella. Hänen isänsä oli Matti Juhonpoika Nuora (26.8.1868–14.10.1945) ja äitinsä Helena Matintytär Kuparinen (22.1.1871 – 24.10.1942). Perheessä oli Yrjön lisäksi toinen poika, joka kuoli nuorena sekä tytär Hulda, joka myöhemmin asui Lempäälässä.
Matti Nuora viljeli maata ja teki siinä sivussa sepän töitä. Hänen opissaan Yrjö-pojasta tuli käsistään taitava seppä, jolle riitti töitä niin Sakkolassa kuin myöhemmin Toijalassa.
Koko suku oli musikaalista
Yrjö Nuoran musiikkiharrastus alkoi jo lapsena kotona. Kaikki perheessä, niin isovanhemmat, isosetä, vanhemmat kuin enokin olivat musikaalisia. Isän serkku oli bassolaulaja ja soitti Karjalan armeijan soittokunnassa. Isä Matti jopa rakensi urkuharmonin itselleen.
– Itse harmoni jäi Karjalaan, mutta sen kielet isoisä otti mukaansa evakkomatkalle. En tiedä, oliko hänellä aikomus rakentaa uusi urkuharmoni, kertoo Yrjö Nuoran poika Juha.
Yrjö aloitti lauluharjoitukset jo 5-vuotiaana. Petäjärven kiertokoulu toimi Nuoran kotona ja sen opettaja opasti hänet laulamaan. Nuoran serkkutytöt soittivat viulua ja Yrjön osaksi tuli toimia esilaulajana.
Kylän musiikkielämä oli vilkasta. Opintokerhoissa soitettiin ja laulettiin piirileikki- ja kansanlauluja, ja Petäjärveltä löytyivät myös Viipurin piirin mestaritanhuajat.
Oli itsestään selvää, että Yrjö Nuora lähti mukaan nuorisoseuratoimintaan ja siitä tuli hänelle elämänmittainen harrastus.
Muutettuaan jo Toijalaan hän toimi 1940-luvun alussa samanaikaisesti kolmessa nuorisoseurassa: Sakkolan Petäjärvellä ja Kiviniemellä sekä Toijalassa. Johtokuntatyöskentelyn lisäksi hän toimi Toijalassa myös seuran tilintarkastajana.
Perheen perustaminen ja lähtö Karjalasta
Yrjö Nuora meni 16.6.1935 naimisiin Elina Juhontytär Uosukaisen (1905–1993) kanssa. Vaimon vanhemmat olivat Juho Mikonpoika Uosukainen ja Helena Mikontytär Nousiainen. Perheen ensimmäinen poika, Juha Matias Yrjö Nuora syntyi vuonna 1938.
Yrjö Nuora oli talvisodan aikana tulenjohtotehtävissä ja jatkosodan aikana lentokonemekaanikkona. Vuonna 1940 Nuorat muuttivat Sakkolasta Toijalaan, pikkuruiseen mökkiin vesitorninmäellä.
– Se oli pieni mökki eikä meillä ollut saunaa. Muistan miten ratsastin isän hartioilla, kun menimme naapuriin saunaan, kertoo Juha Nuora.
Perheen toinen poika, Seppo Ilmari, syntyi vuonna 1942.
Toijalaan muutettua Yrjö Nuora kävi ensin töissä Tampellassa Tampereella, mutta vaihtoi sitten toijalalaiseen Toivosen pajaan (Autokorjaamo ja Takomo Oy), missä teki sekä asentajan että sepän töitä).
– Toijalassa ei siihen aikaan juuri kerrostaloja ollut. Kun rakentaminen alkoi, töitä riitti. Vilkkaina rakennusaikoina sai ehtimiseen kunnostaa kiviporia ja -meisseleitä rakennustyömaille, kertoo Lea Seppäsen Elämänsisältö-kirjassa Nuora, joka on hitsannut monien Toijalan kerrostalojen teräsrakenteita.
Talo omasta metsästä
Vuosina 1945–49 Yrjö Nuora toimi Toijalan nuorisoseuran Sampolan vahtimestarina ja perhe asui siellä, kunnes oma talo valmistui Murron alueelle.
Sotien jälkeen säädetyn maanhankintalain mukaan maata, asuntotontin tai kalastustilan Karjalassa omistaneille piti hankkia korvaavat tilat ja tontit Suomen uusien rajojen sisäpuolelta. Sen mukaisesti Nuoran perhe sai peltoa ja metsää Vesilahdelta.
– Sinne ei koskaan rakennettu asuintaloa ja pellot on myyty. Perin ne metsät ja olen ne jo luvannut pojalleni ja asettanut ehdoksi, ettei hänkään niitä myy. Metsä oli isälle tärkeä. Hän ajoi sinne polkupyörällä Toijalasta, nautti siellä olemisesta ja teki aikansa kuluksi polttopuita. Haluan, että se metsä kasvaa ja säilyy muistona Papasta. Sen metsän puilla olen lämmittänyt monet pönttöuunilliset ja takalliset, sanoo Juha Nuora.
Sen metsän puista Yrjö Nuora rakensi perheelleen vuonna 1949 talon Murtoon.
Kun Seppo ja Kaija Nuora asuivat Sotkialla kaksiossa ja perheen ensimmäinen tytär, Virpi, oli vauva, ottivat isovanhemmat Mika-pojan hoitoonsa.
– Mika asui heillä siellä Murrossa siihen asti, kun oli menossa kolmannelle luokalle kouluun. Hyvin pitivät poikaa ja pappa kuljetti mopolla kouluun. Olisivat halunneet pitää pojan sittenkin, kun meillä jo oli isompi asunto. Pappa oli maailman ihanin ihminen. Koskaan ei sanonut pahaa sanaa, koskaan ei kiroillut, aina oli hyväntuulinen, muistelee Kaija Nuora.
Seppo Nuora perheineen muutti Murron taloon Elina-mummon kuoltua vuonna 1993, ja siinä asuu edelleen Kaija Nuora.
Mukaan Toijalan musiikkielämään
Akaan kirkkokuoron johtaja Kalle Paasio oli kuullut, että paikkakunnalle oli muuttanut laulu- ja soittotaitoinen mies ja pyysi Yrjö Nuoraa kuoroon mukaan. Kirkkokuorossa Nuora lauloi yli 40 vuotta ja toimi sen varajohtajana.
– Ihmisiä kiinnostaa kuorolaulussa eräänlainen toiminnallinen yhteydenkaipuu, jossa jokainen voi ja saa antaa oman panoksensa yhtenäisyyden syntymiseen. Se on hieno tunne, sanoo Yrjö Nuora Elämänsisältö-kirjassa.
Pian Toijalaan muuton jälkeen Nuoraa pyydettiin soittamaan bassoa suojeluskunnan soittokuntaan.
Sotien jälkeen suojeluskunnan soittokunta lopetettiin ja tilalle perustettiin VPK:n soittokunta, jota aluksi johti Torsti Eskola.
Sodan jälkeen Yrjö Nuora kävi ”jelppimässä” Työväen Soittokunnassakin. Hän lauloi myös Karjala-kuorossa ja tenoria Tauno Sinersalon kvartetissa, jossa olivat mukana myös Eino Merilä ja Veikko Salminen.
Isä ja pojat mieskuorossa
Yrjö Nuora oli aikanaan Toijalan Mieskuoron aktiivisin jäsen ja sai kahteen kertaan Päiviön pytty – kiertopalkinnon, joka annettiin vuoden aikana useimmin harjoituksissa ja esiintymisissä mukana olleelle.
Yrjö-isän kanssa samaan aikaan mieskuorossa olivat myös hänen molemmat poikansa, Juha ja Seppo. Yrjö Nuora toimi kuoron varajohtajana sekä Päiviö Kankaan että poikansa Juhan johtajakausilla.
– Hän oli tarkka mies, ajallaan piti aina tulla harjoituksiin. Minä kun remontoin taloa viikonloppuisin, jätin joskus harjoitukset maanantaina väliin. Kyllä Yrjö siitä huomautti, mutta ihan ystävällisessä hengessä. Itse hän tuli aina ajoissa. Ajoi Solifer-mopollaan Murrosta, satoi tai paistoi, oli helle tai 30 asteen pakkanen, muistelee pitkäaikainen mieskuorolainen Markku Vehmas.
– Esiintymisissä piti kuorolaisten olla asiallisesti pukeutuneita. Jos oli eturivissä vääränlaiset kengät jalassa, sai vaihtaa paikkaa takariviin.
Vehmas kertoo Yrjö Nuoran itse takoneen kuorolle ääniraudat.
– Kolmenlaiset ääniraudat takoi ja viilasi. Ne oli sellaiset kaksitoimiset – toisessa päässä oli kaljapullon korkinavaaja, vaikkei hän itse niin kovasti sitä päätä tarvinnut.
– Joskus saattoivat tenorit hihkaista isälle: ota se tumma rauta, jotta pääsisivät helpommalla, muistelee Juha Nuora.
Parasta on kun kelpaa yleisölle
Monipuolisuudestaan musiikin alalla Yrjö Nuora on sanonut Lea Seppäselle:
– Kun on Sakkolan porsaita, täytyy olla kaikkiruokainen.
Hän totesi myös, että kuoromiehen elämä on parhaimmillaan silloin, kun esiinnytään ja kun huomaa, että se kelpaa yleisölle.
Toijalan Mieskuoro voitti vuonna 1972 valtakunnallisessa kuorokilpailussa Kuopiossa B-sarjan Suomen mestaruuden. Voittoa seurasi kuoron esiintyminen Sulasolin 50-vuotisjuhlakonsertissa Finlandia-talossa Helsingissä.
Teatterin kulisseissa ja lavalla
Yrjö Nuora esiintyi teatterin lavalla puheroolissa ensi kerran 16-vuotiaana Petäjärvellä paikallisessa nuorisoseurassa. Toijalassa Sampolan vahtimestarina toimimisaikaansa Nuora kuvaa Seppäsen kirjassa näin:
– Sai olla kaiket illat kiinni. Tanhuohjaajien kursseilla säestin kaikki tanhut ja voimistelut ja muut harjoitukset. Sieltä meidän Juhakin musiikkikimmokkeensa taisi saada.
Sampolan pianon Yrjö Nuora osti Toijalan nuorisoseuralta itselleen ja se on tänä päivänä hänen miniällään Kaija Nuoralla.
Vahtimestarin tehtävänsä ohella Nuora paitsi hoiti monet säestykset, esiintyi itsekin näytelmissä sekä Sampolassa että Lastumäessä. Suuria rooleja Nuora ei näytellyt, mutta hän oli mukana muun muassa Oprissa ja Oleksissa, Jääkärin morsiamessa, Niskavuoren naisissa, Seitsemässä veljeksessä ja Nuoressa myllärissä. Markkinatorilla-näytelmää varten hän kasvatti pitkän parran ja näytelmän nähneet saattavat muistaa putkassa olevan paidattoman miehen hervottoman naurun.
Nuora on ikuistettu myös filmille. Hän näytteli kerjäläisperheen isää Akaan seurakunnan 500-vuotisjuhlavuonna tehdyssä elokuvassa Väki vakaa.
Yrjö Nuora teki myös näyttämökulisseja ja näytelmiin rekvisiittaa. Hän muun muassa takoi tukkijätkille keksit ja seitsemälle veljekselle tuliluikut.
– Isä korjaili ihmisille myös kaikenlaisia tavaroita kuten lukkoja ja kelloja. Hänellä oli kellarissa pieni verstas ja siellä sellainen miljoonalaatikko, josta aina löytyi tarvittavia osia, muistaa Juha Nuora.
– Pappa oli todella kätevä käsistään. Kaikki kengätkin hän korjasi. Jos jotain oli rikki, niin vietiin papalle, kertoo Kaija Nuora.
Perilliset jatkavat musiikki- ja teatteriharrastusta
Yrjö Nuoran Elina-vaimo lauloi nuorena Varpuskuorossa Sakkolassa ja Karjala-kuorossa Toijalassa.
– Muuten äiti oli kotiäitinä. Muistan hänet lempeänä ihmisenä, jolla oli työnteosta karheat kädet, ja joka hoiti kaikki kotityöt, sanoo Juha Nuora.
Juha johti Toijalan Mieskuoroa kahteen otteeseen vuosina 1973–2009 ja Sommelo-kuoroa vuosina 1983–1989. Juha Nuora on koulutukseltaan opettaja ja on toiminut virassa Valkeakoskella, opiskellut Sibelius-akatemiassa ja opettanut Valkeakosken musiikkiopistossa.
Yrjö Nuoran nuorempi poika Seppo Nuora lauloi yli 30 vuotta Toijalan mieskuorossa ja oli lähes yhtä pitkän ajan mukana Toijalan Näyttämöllä. Hän soitti 1960-luvulla huuliharppua Pentti Ahosen yhtyeessä.
Isoisän jäljillä musiikin ja teatterin parissa ovat olleet myös lapsenlapset ja yksi lapsenlapsenlapsi.
Tuula ja Juha Nuoran tytär Liisi Nuora-Kapanen toimii Jyväskylän sinfoniaorkesterin konserttimestarina ja Liina Nuora-Loijas Tampere Filharmonian ykkösviulun äänenjohtajana. Juhan poika Lassi opiskeli hänkin ensin musiikkia, mutta toimii aikuiskouluttajana.
Näyttämöllä puolestaan on nähty Kaija ja Seppo Nuoran poika Mika sekä tämän puoliso Jaana Saarela, joka toimii tällä hetkellä Toijalan Näyttämön puheenjohtajana. Sepon tytär Virpi soitti lapsena kuusi vuotta viulua, mutta kun soitonopettaja muutti paikkakunnalta, harrastus jäi. Virpi ja hänen tyttärensä Mette olivat näyttämöllä Täällä Akaa – kuuleeko Eurooppa? -näytelmässä ja Mette nähtiin kerjäläistyttönä Täällä Pohjantähden alla -kesänäytelmässä.
Musiikkimiestä arvostettiin
Yrjö Nuora sai Sulasolin Tampereen piirin kultaisen ansiomerkin ansioistaan musiikkimiehenä ja hänet on kutsuttu Toijalan Mieskuoron kunniajäseneksi ja kunnialaulunjohtajaksi. Hän on saanut myös Kirkkokuoroliiton ja Karjalan Liiton ansiomerkit. Yrjö Nuora kuoli 2. syyskuuta 1987 ja hänet on haudattu Akaan hautausmaalle.
Yrjö Nuoran poismenon jälkeen kirjoitti hänen ystävänsä lapsuudesta lähtien, pitäjäneuvos Yrjö Raaska Suvannon seutu -lehdessä 7/1987: – Yrjö Nuora oli paitsi taitava ammattimies metalli-, sähkö- ja puusepäntöissä myös monipuolinen musiikkimies, jolla oli hersyvä huumori. Hän oli vaatimaton ihminen, joka ei loukannut ketään.
Lähteet: Juha Nuoran, Kaija Nuoran ja Markku Vehmaan haastattelut, Lea Seppänen: Elämän sisältö, Toijalan Nuorisoseura: Eespäin.
