Toki myös kattavien sote-palveluiden verkostoa tarvitaan, mutta niiden piiriin ajautumista voidaan siirtää tukemalla omaehtoista terveydenhoitoa, huolehtimalla toimivasta infranstruktuurista ja satsaamalla ennaltaehkäisevän kuntoutuksen palveluihin. Parhaimmillaan palveluverkosto toimii kokonaisuutena ja turvaa osaltaan muun muassa iäkkäiden kotona pärjäämistä; viiveettä kaihileikkaukseen pääsy edesauttaa henkilön omatoimisuuden säilymistä ja tehokkaasti toteutettu kuntoutusjakso kaatumisesta johtuneen murtuman hoidossa mahdollistaa paluun kotona asuvaksi.
Ikääntyvien ennenaikainen haurastuminen, eli ravitsemuksen, liikkumattomuuden ja hoitamattomien perussairauksien aiheuttama tila on vedenjakaja, joka määrittelee vahvasti yksilön toimintakyvyn kehitystä ilmentymisestään eteenpäin. Tila havaitaan monesti vasta kun asiakas hakeutuu erikoissairaanhoidon palveluihin, esimerkiksi leikkaushoitoon. Toimenpiteestä kuntoutumisen edellytyksenä tulee potilaan ravitsemukseen, lihaskuntoon ja perussairauksien hoitotasapainoon kiinnittää huomiota jo hyvissä ajoin ennen leikkausta. Jotta nämä seikat kyetään mahdollisimman monen kohdalla havaitsemaan hyvissä ajoin, tarvitaan ns etsivää toimintaa. Kuten esimerkiksi neuvolatoimintaa ja arvokasta järjestöjen harjoittamaa informaation jakamista ikääntyville sekä toimintakykyä kokonaisvaltaisesti kartoittavia toimintamalleja perusterveydenhuoltoon ja ensihoitoon. Ei ole järkevää, että esimerkiksi ensihoito perinteisen mallin mukaisesti todettuaan iäkkään kaatuneen ja tarvitsevan jatkohoitoa ainoastaan kuljettaa hänet kotoaan hoitopaikkaan, monesti saman potilaan kohdalla tämä tapahtuu useampia kertoja. On järkevää, että jo ensihoito kartoittaa iäkkään toimintakykyä ja kirjaa potilastietojärjestelmään tarvearviointia havaitsemistaan kuntoutuksen tarpeista. Näin tieto ui palveluverkossa ja on hyödynnettävissä myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kartoitettaessa.
On arvioitu, että vähintään kolmasosa iäkkäiden kotona tapahtuvista kaatumisista voidaan välttää ennaltaehkäisevän hoitotyön avulla. Jo muutaman päivän vuodehoitojakso ja liikkumattomuus lisäävät merkittävästi lihasten surkastumista etenkin iäkkäillä potilailla. Ennaltaehkäisevät toimet kustantavat yhteiskunnalle murto-osan siitä, mitä kaatumisista johtuvat hoitojaksot ja niihin liittyvät jatkohoidon ja kuntoutuksen tarpeet sairaalassa.
Lihavuus on yksi lisääntyvistä kansanterveydellisistä haasteistamme. Ylipainoisista monet siirtyvät eläkkeelle useita vuosia aikaisemmin normaalipainoisiin verrattuna. He tarvitsevat jo työvuosiensa aikana ja niiden päätyttyä suhteessa useampia samanaikaisia sote-palveluita. Ylipainon lisääntyminen näkyy jo nuorisossamme, muun muassa varusmiesten kuntotesteissä heikentäen niiden tuloksia. Toisaalta nykyisistä reserviläisistä vain alle viidesosan kunto riittäisi Puolustusvoimien teettämän tutkimuksen mukaan niin sanottuun liikkuvaan sodankäyntiin.
Me tarvitsemme siis sotepalveluiden segmentoitumisen purkamisen ja siten painopisteen ennaltaehkäisevään toimintaan koko palvelukentässä muuttamisen ohella toimivia arkipäivän liikkumisen mahdollisuuksia. Se tarkoittaa konkreettisesti vaikkapa kunnossapidettyjä kevyenliikenteenväyliä, esteetöntä kulkua asiointipisteille, ylipäänsä lihasvoimin liikkeelle lähtemistä kannustavaa infrastruktuuria. Niilo Tarvajärven aikoinaan tunnetuksi tekemä lausahdus “ulos, ulos ja lenkille” on varsin ajankohtainen ja oivan yksinkertainen ohje meille kaikille tänäänkin. Toinen sanonta lupaa rahaa pankkiin, kun nuorimies nukkuu. Uni ja lepo ovat toki myös tärkeää, mutta liikkumalla tämä kansa vasta rahaa säästääkin.
Anu Vatunen
Osastonhoitaja, sairaanhoitaja YAMK, alue- ja kuntavaaliehdokas, Ylöjärvi
