Suomalaiset ovat kovia keksimään kaikenlaisia kilpailuja. Täällä heitetään keihään lisäksi ainakin kumisaapasta, kännykkää ja vihtaa. Istutaan muurahaispesässä ja kannetaan eukkoa. Kilpaileminen löylynottamisessa oli päätöntä. Onneksi sen lajin kisat lopetettiin. Kaikessa ei kannata kilpailla. Toivon, että kukaan ei esitä hunajansyönnin MM- tai edes piirinmestaruuskisojen järjestämistä Akaassa, vaikka hunaja hyvää onkin.
Kilpailu yleisesti ottaen on hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Kilpailu vie kehitystä eteenpäin, se johtaa uusiin keksintöihin, laittaa tehostamaan prosesseja, karsimaan rönsyjä ja auttaa keskittymään olennaiseen. Vaikka se ei aina niin mukavaa olekaan, ihmisen arkielämään kuuluu kilvoittelua vaikkapa opiskelu- ja työpaikoista. Siksi olisi hyvä, että jo lapsena opittaisiin käsittelemään tunteita, joita voittaminen ja häviäminen aiheuttavat. Onko lasten urheilutoiminnassa menty liian pitkälle ”kaikki pelaa” filosofiassa? Eikö olisi parempi oppia suhtautumaan oikein voittoihin ja tappioihin.
Julkisen sektorin palvelutuotannossa kilpailua on vierastettu. Sote-uudistuskaan tuskin jäänee kompromissiksi, jossa eri yksiköiden tuottavuuseroja ja kilpailun tuomaa tehokkuutta ei hyödynnetä riittävällä tavalla. Ei haluta. Ja nyt ei pidä sotkea yksityistämistä ja kilpailua keskenään. Kilpailua voitaisiin tuoda sisään julkiseen tuotantoon esimerkiksi eri tuotantoyksiköiden välille. Hyödyn korjaisivat veronmaksajat ja palvelujen käyttäjät.
Yritykset kilpailevat optimitilanteessa keskenään tarjotessaan tuotteita ja palveluita. Akaan kaupungin ostot ovat vuosittain määrittelytavasta riippuen noin 15–20 miljoonaa euroa. Ei ole samantekevää, miten hankintojen edullisuus toteutuu. Onneksi meillä on hankintalaki, joka velvoittaa kunnat kilpailuttamaan hankintansa. Muutoin olisi suuri vaara ja paine hankintojen tekemiseen muilla perusteilla.
Yksityiset markkinat voivat vääristyä tai oikeaa kilpailua ei ole. Kilpailun puute on kamala asia. Tämä näkyy muun muassa ruuan hinnassa, joka on Suomessa viime vuosina noussut käsittämättömän paljon. Erilaisilla etu- ja jäsenkorteilla kuluttajat saadaan sitoutettua niin, että hintavertailut jäävät tekemättä. Milläs teet hintavertailua, kun ei ole aidosti edes vaihtoehtoja. Ylihinnoittelusta saaduista voitoista palautetaan sitten vain pieni osa niin sanottuina jäsenetuina kuluttajille.
Täysin vapaalla kilpailullakin on varjopuolensa. Eräissä tapauksissa vapaa, rajoittamaton kilpailu johtaa monopoliin ja monopolihinnoitteluun. Joissakin tapauksissa niin sanottu luonnollinen monopoli on kuitenkin järkevä ratkaisu. Miten esimerkiksi vesi- ja jätevesihuollossa toimisi vapaa kilpailu? Markkinaehtoinen toiminta ei valitettavasti tuota aina palveluita vaikka kysyntää olisi. Suomessa uskottiin, että laajakaistayhteydet rakentuvat kaikille kansalaisille markkinavetoisesti. Näin ei valitettavasti käynyt. Kaupungeissa on nopeat tietoliikenneyhteydet, mutta maaseudulta ne puuttuvat Akaassakin. Akaan kaupunki on mukana hankkeessa, jossa tavoitellaan nopeita laajakaistayhteyksiä myös maaseudulle. Kun markkinat eivät hoida, kunnat yrittävät järjestää.
Aki Viitasaari
Kirjoittaja on Akaan kaupunginjohtaja.
