Vaikka Vainionlahden leirikeskuksen pyykkinarulla roikkuu kuivumassa rivi uima-asuja, kertovat päärakennuksen kuistin kuraiset kumisaapasrivistöt enemmän Toijalan Helluntaiseurakunnan järjestämän lasten leirin tunnelmasta.
– Lapsia ei sää ole haitannut, mutta onneksi saimme lainata Teriskodin rantasaunaa, jotta leiriläiset tarkenivat mennä uimaan, leirinjohtaja Virpi Jääskeläinen kiittelee.
Uimisen lisäksi leirin kohokohtia ovat olleet melontaretki järvellä, Teristen kartanon ”lehmät” ja Seppo Lappalaisen saksofonillaan tekemät aamuherätykset.
– Tämä on nyt ollut todella liikunnallinen leiri, kun on ollut niin kylmä.
Viimeisenä leiripäivänä ilmassa on paitsi jännitystä illalla pidettävän päätösjuhlan vuoksi kuten myös haikeutta.
– Olemme pitäneet leirejä täällä jo 15 vuoden ajan, ja tarkoitus olisi jatkaa. Jos kaupunki myy tämän pois, joudumme etsimään vain toisen leiripaikan, Virpi Jääskeläinen huokaa.
Pullaa, kaakaota ja kadonnut hillo
Kuumalle kaakaolle ja pullalle päärakennuksen lämpimien uunien kupeeseen kokoontuneet lapset ilmoittavat, että leiri olisi voinut kestää viikonkin. Myös leirin isosista Rebekka Jääskeläinen ja Fiia Pyykkönen, 20, ovat olleet leirillä mukana jo 5-vuotiaasta.
– Toistaiseksi pahin kommellus oli se, kun pannukakkujen kanssa tarjottavaksi tarkoitettu hillo oli hetken aikaa hukassa. Se oli onneksi vain unohtunut autoon, leirin emännät puolestaan hymyilevät.
Viime viikolla järjestetylle kolmepäiväiselle leirille osallistui tänä vuonna 23 7–14-vuotiasta lasta. Kolean sään vuoksi perinteistä telttamajoitusta ei leirillä ollut, ja osa lapsista haettiin öiksi kotiin.
Helluntailaisten valkoinen teltta tontilla tietysti on. Sinne syntyi viimeisen leiripäivän illaksi muun muassa kuvaelma ja nukketeatteriesitys intialaisen Ahmednagarin kylän vesiprojektista, jossa kylään tehtiin Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidan ja valtion tuelle vessoja ja vesihuoltoa.
