Ei tule mitään! Elämä on pilalla. Kaikki on kadonnut. Maine on mennyt ja hävettää palata kotiin.
Tuhlaajapojan pisin matka ei ollut matka ulkomaille rikkaana siirtolaisena. Pisin matka ei ollut myöskään opetella toisen kulttuurin elintapoja ja loisteliasta elämää. Pisin matka oli mennä itseensä ja arvioida elämä uudelleen. Se on terveellistä kenelle tahansa silloin, kun huomaa joutuneensa ojasta allikkoon.
Kriisin kohdatessa ihminen on haavoittuvimmillaan. Elämänhalu voi kadota tykkänään avioeron tai työttömyyden kohdatessa. Sairauden pelko tai läheisen elämänahdistus voi johtaa tuskaan, josta ei näe tietä eteenpäin. Toivonsa kun menettää, menettää kaiken. Lutherin mielestä epätoivo on suurimpia mahdollisia syntejä ja paheita. Toivoton kun ei enää uskalla ajatella sitä mahdollisuutta, että huomenna kaikki on toisin.
Kristinuskon sydänääniin kuuluu toivo paremmasta. Eräs julkisuuden henkilö ilmoitti olevansa, ei niinkään uskovainen, kuin toivovainen. Tuhlaajapojan kriisi lopulta mursi hänen ylpeytensä. Hän oli valmis palaamaan maineensa ja omaisuutensa menettäneenä edes palvelijan asemassa isänsä kotiin. Paluumatkalla lienee tullut ahdistuksia siitä, ettei kestä nähdä rakkaitaan, jotka oletettavasti halveksivat häntä väärien elämänvalintojen vuoksi. Vaihtoehdot olivat kituminen köyhyydessä ja uhkaava nälkäkuolema kaukana sukulaisista tai elämän jatkuminen, joskin halveksittuna mutta rakkaiden seurassa.
Toivo paremmasta läpäisee Raamatun kertomuksia. Joulun viestin syntyneestä Vapahtajasta kerrottiin kuuluvana kaikelle kansalle. Jeesuksen parantamistyö herätti ihmetystä, ihastusta ja toivoa taivasten valtakunnan tulosta. Kristuksen häpeäkuolema ja sitä seurannut ylösnousemus suuntasi opetuslasten ajatukset sovituksen todellisuuteen sen sijasta, että he olivat odottaneet poliittista vapautta roomalaisista valloittajista. Helluntain tapahtumat tarjoilivat taivasten valtakunnan viestin globaalille Jerusalemiin kokoontuneelle yhteisölle kielestä ja kulttuurista riippumatta.
Toivon viestin ydin on sanoma sovituksesta. Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus viestivät Jumalan varauksetonta hyväksyntää jokaista luotuaan kohtaan. Riitatilanne voi ratketa anteeksiantoon, kun asiat puhutaan halki ja päätetään jatkaa puhtaalta pöydältä. Vaikka kaikki elämässä menisi pieleen, Jumala ei hylkää.
Tämä oli tuhlaajapojan kokemus. Peloissaan ja häpeillen hän lähestyy kotia. Hän pohti sitä, että jos isä ei otakaan häntä vastaan eikä tunnusta pojakseen. Ehkä hän vielä kotitilan portilla epäröi palatko vai ei. Hän päättää palata. Pahimmat pelot eivät toteudu: Isä tulee juosten vastaan ja sulkee pojan syliinsä. Tuhlaajapojan törttöilyt eivät ole mitenkään horjuttaneet Isän rakkautta poikaansa. Tämä saa sormuksen merkkinä sukunsa jäsenyydestä ja ilojuhlat ruokineen ja juomineen. Sellainen Jumala meillä on! Hänen sylinsä odottaa avoimena sitä, joka päättää palata harharetkiltään.
Markku Antola,
Sääksmäen seurakunnan kirkkoherra,
teologian tohtori
