Kuntien kulttuuripalvelujen kehittämishankkeen eli Kuulto-hankkeen toimintakokeilun ensimmäisen vaiheen tulokset on nyt arvioitu. Kuulto-toimintakokeilussa kulttuuritoimintaa ja -palveluja vietiin kuntalaisten lähelle vuosina 2012-2013.
Akaassa hanketta toteutettiin viialalaisen Kati Andrianovin johdolla ja Kolme toivomusta Akaasta -yhteisötaideprojektin avulla. Taideprojekti pyrki selvittämään kaupunkilaisten toiveita ja unelmia yhteiseen asuinpaikkaan liittyen. Akaassa tavoitteena oli Andrianovin mukaan kuntaidentiteetin vahvistaminen, koska alueella oli hänen mukaansa tuolloin voimakkaita kriittisiä asenteita kuntaliitoksen jäljiltä.
– Kylmäkoskella kun työpajaa tarjosin, etsin kaikki kylmäkoskelaiset järjestöt ja kävin tilaisuuksissa. Mutta alkaen siitä, että erehdyin sanomaan että tämä on tällainen akaalainen hanke, niin siinä vaiheessa lensi kiviä jo päälle ja sanottiin, että me ollaan nyt Kylmäkoskella eikä Akaassa, Andrianov kirjoittaa raportissaan.
Andrianovin mukaan Kylmäkoskella oli kaikkein vaikein löytää sellaista yhteisöä, jonka kanssa olisi voinut tehdä kulttuuritoimintoja.
– Toki se, mitä tarjosimme, oli tietynlaista kulttuuria. He olisivat ehkä voineet olla kiinnostuneita muunlaisesta, Andrianov arvioi.
Viialan nuoret innostuivat
Kolme toivomusta Akaasta -yhteisötaideprojekti koostui kolmesta esittävän taiteen työpajasta ja kolmesta kulttuuriklubista syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Kulttuuriosuuskunta Kiito järjesti jokaisessa Akaan kolmessa taajamassa työpajan, jossa ryhmälähtöisten työpajojen esitykset huipentuivat esityksiin kulttuuriklubeissa ja esittävän taiteen Kesäkatu -13-festivaalilla Viialan torilla.
Akaan työpajatoimintaa ja niistä syntyneitä prosesseja Kulttuuriosuuskunta Kiidon jäsenet Kati Andrianov ja Riku Laakkonen kuvaavat onnistuneiksi:
– Unelmakuplat ovat esityksellistä unelmaa. Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos. Yhteisötaide lähtee yhteisön sisällöstä, taiteilija antaa tietyt raamit, ja raami oli unelmat.
Kylmäkoskella tehtiin yhteistyötä vanhainkodin asukkaiden ja päiväkodin lasten kanssa.
– Ideana oli, se, että mennään sinne, missä on akaalaisia ihmisiä, joilla ei välttämättä ole mahdollisuuksia sieltä lähteä tekemään jotain. Siellä oltiin oikein iloisia siitä, että vanhukset ja lapset tekivät yhdessä.
Loppuraportissaan Andrianov toteaa, ettei ihmistä voi pakottaa tekemään kulttuuria tai taidetta, mutta tavoitteena oli tehdä kynnys osallistumiseen matalaksi. Andrianovin mukaan esimerkiksi viialalaiset nuorisotilassa olleet nuoret innostuivat ja lähtivät vahvasti toteuttamaan.
– Toivottavasti toiminta juurtuu niin, että kaupunki voi nähdä että sosiaali- ja terveystoimi voi yhdessä kulttuuritoimen kanssa tuottaa elämänhallinnan välineitä ja sosiaalista pääomaa.
Kaiken kaikkiaan Kati Andrianov kuvailee toimintakokeilua onnistuneeksi.
– Myös seutukunta tulee hyötymään Akaan kokemuksista siitä, että kulttuurilla ei ole mitään raja-aitoja. Koko ajan puhutaan uusista kuntaliitoksista. Näissä kulttuuritoiminnot ovat yhteisöllisen rakentamisen aineksia, Andrianov kiteyttää.
Ministeri puhui yhdenvertaisten palvelujen puolesta
Kuulto-hankkeen tavoitteena oli kulttuuripalveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen sekä kuntalaisten tasa-arvon lisääminen. Mukana oli 44 kuntaa ja 22 kokeilua. Toteuttajina olivat kuntien kulttuuritoimet, yhdistykset ja yritykset.
Hankkeen arviointiraportti luovutettiin kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitaselle viime viikon keskiviikkona.
– Toimintakokeilut ovat tuottaneet tärkeää tietoa kuntien kulttuuripalveluiden kehittämiseen, nostaneet esiin hyviä käytänteitä, lisänneet hyvinvointia sekä ihmisten osallisuutta ja aktiivisuutta. Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, sanoi ministeri Pia Viitanen.
Kuten Akaan-raportissakin todettiin, kokeilu paljasti myös yhteistyön vaikeuksia tai jopa haluttomuutta siihen. Kuntalaisten mahdollisuus päästä osallistumaan taide- ja kulttuuritoimintoihin riippuu paljon kuntapäättäjien suhtautumisesta kulttuuriin. Sektorirajojen ylittäminen kunnissa oli edelleen yllättävänkin vaikeaa.
– Kulttuuripalveluiden järjestämismallit ja lähtökohdat palveluiden tuottamiseen ovat kunnissa erilaiset. Kulttuuripalveluiden saatavuus on tärkeää, mutta siinä on edelleen eriarvoisuutta. Tämä kehitys on otettava vakavasti, jatkoi ministeri Viitanen.
