Olen vuosia syystä tai toisesta säilyttänyt kolmea mietelmää teipattuna työpöytäni laatikostoon. Todennäköisesti ne merkitsevät minulle tavallista enemmän – muutoinhan olisin heittänyt ne pois.
Ensimmäisessä John Steinbeck opastaa meitä: ”Kyky ajatella tänään eri lailla kuin eilen erottaa viisaan itsepäisestä”. Tuota miettiessä huomaa tinkineensä vuosien myötä paljon nuoren miehen ehdottomuudesta ja suoraviivaisuudesta menettämättä silti mitään – päinvastoin.
Asioista huomaa sen yhden ainoan puolen lisäksi monta muutakin puolta, joilla on merkitystä. Samalla on kirkollista termiä lainaten huomannut tulleensa tietyllä tapaa armollisemmaksi ja suvaitsevammaksi – niin muille kuin itselleenkin. Ja silti perusarvoistaan ei ole tarvinnut luopua tai niitä kyseenalaistaa.
Toinen on irkutskilainen kansanviisaus: ”Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään”. Yli 34 vuotta rahavirtoja läheltä seuranneena miete kuulostaa ulkopuolisesta varmaan oudolta.
Vuodet ovat asiakaskuntaani havainnoimalla kuitenkin todistaneet sen, että haaste on pohjimmiltaan sama sillä, jolla euroja on paljon kuin silläkin jolla niistä on jatkuva pula – huolen sisältö vain on erilainen. Työnantajalleni olen äärimmäisen kiitollinen ”säännöllisistä kuukausilähetyksistä”, mutta muistan hyvin vielä myös sen, miltä tuntui elää kesä työttömyyskorvauksilla kauppaopiston jälkeen, kun työpolun alkupäätä ei tahtonut millään löytyä.
Nyt tuota kansanviisautta mietin enemmän henkiseltä pohjalta kuin arkielämän kannalta eurokysymystä paljon laaja-alaisempana ja totean ykskantaan, että oikeassa ovat irkutskilaiset olleet jo varhain.
Kolmas mietteeni on lähteetön: ”Identiteettiä ei määritellä vain kerran. Se rakentuu ja muuttuu läpi ihmisen elämän”. Lähtökohtaisesti taitaa olla niin, että me usein ajattelemme, että identiteetti on itse syntymässä syntymähetkellä tai jossain tietyssä elämänvaiheessa suhteellisen tarkasti ja kattavasti määritelty.
En pysty muuta kuin tieteellisesti sitoutumatta toteamaan, että varmaan noilla tapahtumilla on sinällään jonkinasteisia vaikutuksia ja heijastuksia minäkuvaan perimän kautta. Mutta toimisiko luonto tuossakaan asiassa noin yksioikoisesti ja onnettomasti, ettei se ottaisi myöhempää yksilön omaa tai muitten kehitysten tulosta millään tavoin huomioon?
Edellä kuvaamani ajatukset ovat osaltani yli 60 vuoden tulemaa. Mikäli tuo taltioimani identiteettimiete pitää vähänkään paikkaansa, identiteettiäni määritellään, se rakentuu ja muuttuu jälleen muutaman päivän kuluttua, kun jään aktiivityöelämästä pois. Elämä tarjoaa jälleen kerran täysin uuden ja haastavan näkökulman. Tuon haasteen otan uutuutena, avoimin mielin ja mielenkiinnolla vastaan – mitä kaikkea se sitten tullessaan tuokin.
Tähänastisesta matkaseurasta kiitän teitä kaikkia lämpimästi toteamalla, että kyllä se suvikin sieltä aikanaan koittaa!
Heikki Teräväinen
Akaan Seudun Osuuspankki
toimitusjohtaja
