Ja päivä oli jo aamusta aurinkoinen, hellettä enteilevä. Lentotukikohdassa siellä kaukana jossakin valmistauduttiin käskynmukaisiin tiedustelulehtoihin. Kaikkiin tukikohdan Fokkereihin oli asennettu kamerat vihollisen liikkeiden seuraamiseksi. Jotakin oli tapahtumassa, kuvia valtavista keskityksistä vihollisen asemien taakse lähti Itä-Karjalastakin esikuntiin.
Kesken varhaisen aamun lännessä rävähti. Kello 5.55 aloitti vihollinen Kannaksella valtaisan tykistökeskityksen, joka kuului Itä-Karjalan korpiin asti. Ilman ennättäneet koneet havaitsivat muutakin. Kannaksella oli piru irti ja ilmassa viholliselta hävittäjiä, pommikoneita ja maataistelukoneita.
Tasan 70 vuotta sitten alkoi Suomen toinen itsenäisyystaistelu, taistelu, joka itse asiassa päättyi vasta 1.1.1995 Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa. Varhain aamulla 9.6.1944 aloitti Neuvostoliitto Karjalan Kannaksella valtaisalla tykistökeskityksellä suurhyökkäyksen ja Suomen puolustus murtui Valkeasaaressa jo 10.6. Yli 1600 kenttätykkiä ja yli 1400 erilaista lentokonetta teki selvän Suomen asemista ja armeija ajautui pakokauhun. Suurhyökkäys ei yllättänyt rintamamiehiä, joka jopa kuulivat ja näkivätkin vihollisen valmistautumisen, mutta Päämajan suurhyökkäys yllätti. Lentäen ja radiokuuntelulla sekä vakoillen saatuja tiedustelutietoja ei Päämajassa osattu tai haluttu tulkita oikein. Muutamaa päivää aikaisemmin alkanut Normandian maihinnousu oli monelle viimeinen merkki siitä, että kohta täälläkin rytisee. Mitä tuolloin mietti esimerkiksi Suomen sotatoimien keskeisin strategi kenraaliluutnantti A.F. Airo, ei tulla tietämään koskaan, koska Airo vaikeni kaikesta tehokkaasti koko loppuelämänsä. Se toki tiedetään, että tiedustelutietoja laiminlyöden Päämaja hukkasi kuukausia.
Viipuri menetettiin 20.6. ja uudelleen järjestykseen saatu ja muun muassa panssarinyrkein varustettu armeija pysäyttää vihollisen hyökkäyksen saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn tuella taisteluissa Tali-Ihantalassa 25.6.-9.7. Vielä 15.7. yrittää vihollinen läpimurtoa kohti länttä Viipurinlahdella, mutta yritys torjutaan.
Akaalaiset saavat suurhyökkäyksestä konkreettista tietoa jo 14.6. kun junat alkavat tuoda evakoita Toijalaan. Muutamien viikkojen aikana Toijalan läpi kulkee kymmeniä tuhansia karjalaisia. jo 25.6. alkaa Toijalan rautatieasemalle tulla myös evakkojen tavaroita Kannakselta. Samaan aikaan asemalla kulkee myös sotilas- ja sotatarvikejunia etelään. Toijalassa tiedetään, että jotakin tapahtuu. Muun muassa Pekka Pennanen ja monet muut nuoret komennetaan aseisiin. Lähes lapsia siirtyy partioleikeistä ilmatorjuntatykin taakse.
Neuvostoliitto teki suurhyökkäykselle kerralla selväksi, mitä se haluaa. Halutessaan kaiken, se olisi voinut marssia Ruotsin rajalle ja pitemmällekin. Kiire Berliiniin oli Stalinille yksi peruste siirtää sodan painopiste pois Suomesta. Suomen armeijan voima pisti diktaattorin myös miettimään, että valtauksesta voi tulla ikävä.
Akaalaiset auttoivat evakoita ja muita sodan runtelemia. Lotat ympäri kuntaa leipoivat juniin leipiä ja kaikki ylimääräinen maitokin annettiin hätäavuksi. Sotasensuurista huolimatta kylmäkoskelainen Elma Tapala tiesi, että nyt on tosi kysymyksessä.
Suomen toinen itsenäisyystaistelu osoitti ainakin sen, että ihan jokaisen panos on isänmaalla välttämätön.
