Akaan Seudun Osuuspankin toimitusjohtaja Heikki Teräväinen on Vuoden Akaalainen 2014. Kun Akaan Nuorkauppakamaria raadissa edustanut Jouni Parikka ilmoitti Teräväiselle valinnasta, tuli puhelimessa niin pitkä hiljaisuus, että Parikka vitsaili Teräväisen ajaneen niin sanotusti tunneliin.
– Olin ihan oikeasti pitkän aikaa mykkä. Jouduin sitten jälkikäteen laittamaan Jounille kiitosviestin, jossa vakuutin, että reaktioni oli positiivinen, Heikki Teräväinen paljasti valintaa seuranneessa cocktail-tilaisuudessa Akaan Seudun Osuuspankin tiloissa.
Vuoden Akaalaisen kunniakirjaan kirjattiin tänä vuonna neljä määrettä: Positiivinen visionääri, vastuullinen vaikuttaja, pitkäjänteinen tekijä ja rakentava luotsaaja.
– Palkinto annetaan tänä vuonna pidetylle ja arvostetulle henkilölle vastuullisesta johtamisesta, elämäntyöstä ja hyvinvoinnin luomisesta, ja raati oli valinnassaan yksimielinen, Akaan Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Iida Repo julisti ukkoskuuron säestämänä Toijalan torilla perjantaina.
Kiitospuheessaan Heikki Teräväinen korosti tekevänsä ihan normaalisti samaa työtä kuin muutkin akaalaiset joka päivä tekevät, ja totesi mykistävissä perusteluissa olevan jo aika paljon extraa.
– Osoitan tämän arvonimen vähän laajemmalle piirille: kotijoukoille, työnantajalle sekä henkilökunnalleni. Tässä on takana melkoinen joukko ihmisiä tai kuten sanotaan, vuorineuvos ilman firmaa on hampaaton.
Samalla hän kuitenkin totesi arvostavansa Vuoden Akaalaisen titteliä, sillä sen tarkoitus on luoda pohjaa keskustelulle ja ajatusten vaihtamiselle.
– Edustan mielelläni keskustelua ja debattia, kunhan keskustelussa täyttyvät kolme ehtoa: vastapuolta pitää kunnioittaa ja arvostaa, eikä populismiin saa syyllistyä. Toiseksi seuraukset ja syyt pitäisi muistaa erottaa toisistaan, ja kolmanneksi pitää pidättäytyä tosiasioissa.
Markkinalavalla Teräväinen halusi vedota sovinnon ja sopusoinnun puolesta paremman yhteiskunnan luomiseksi. Teräväisen neljän teesin mukaan eripura lisää sisäisiä ristiriitoja, oli kyse sitten kodista, työyhteisöstä, valtiosta tai uudesta hallituksesta.
– Toivon, että uusi hallitus ei jätä huomaamatta sovinnon voimaa.
25 vuotta sitten Akaaseen muuttanut Heikki Teräväinen kertoi saaneensa tarkastella akaalaista elämänmenoa aitiopaikalta.
– Toisinaan valo tulee sivulta ja joskus varjot ovat pitkiä keskipäivälläkin, Teräväinen huokaisi.
Teräväisen mukaan kaupunki, jonka asukkaat eivät työskentele yhteisen päämäärän hyväksi, ei voi menestyä.
– Onhan meillä se yhteinen päämäärä ja tavoite, onhan?
Punaiset housut jalkaan ja Ruotsiin?
Heikki Teräväinen toteaa ihmisten usein ajattelevan, että pankkimies ajattelisi koko ajan vain pelkkää rahaa. Toisaalta Teräväisen mukaan vaurastumista pelätään ihan liikaa. Ketterästi ja nopeasti reagoimalla ja päämäärään sitoutumalla voi Teräväisen mukaan saavuttaa paljon.
– Emme me ole tässä ammatissa vain rahan takia. Yhdenkin työpaikan saaminen on tosi arvokas asia.
Heinäkuun alussa lomalle jäävä Vuoden Akaalainen siirtyy syyskuun alussa seuraamaan asioita sanojensa mukaan tavallisen tallaajan paikalta työskenneltyään pankkimaailmassa yli 30 vuoden ajan.
– Onhan siinä varmasti sopeutumista, kun siirtyy eläkeläiseksi suoraan online-tilasta.
Vain yksi on jo nyt varmaa: tuleva eläkeläinen ei orjuuta itseään kalenterimerkinnöin.
Teräväinen myöntää, ettei punaisiin housuihin pukeutuminen Vuoden Akaalaisen julkistamistilaisuuteen ole vain sattumaa. (Björn Wahlroos kohautti jo vuosia sitten pukemalla jalkaansa pinkit chinot tavatessaan Ruotsin kuninkaan.) Ruotsiin muuttaa kuitenkin tällä tietoa vain Teräväisen Sohvi-tyttären perhe, joka saapui juhlistamaan isän ja taatan nimitystä vielä toistaiseksi Akaasta käsin. Kutsuvieraiden ja aikaisempien Vuoden Akaalaisten ja Vuoden Toijalalaisten lisäksi juhlissa olivat mukana myös Teräväisen vaimo Leea Ampiala-Teräväisen lisäksi myös Espoossa asuvan Hermanni-pojan perhe sekä taatan ja mamman neljä silmäterää: Sulo, Jalo, Paulus ja Joakim.
