Kun koulumaailmassa luulemme, ettei mistään voi enää nipistää, nipistetään jostain vielä vähän lisää. Akaan perusopetuksen suuret opetusryhmät, vähäinen erityisopettajien määrä, inkluusion toteuttaminen ilman riittäviä resursseja, oppituntien pituuden kyseenalaistaminen… Lueteltavaa riittäisi, ja edellä mainituista epäkohdista jokainen ansaitsisi oman mielipidekirjoituksensa. Kaavailtu Toijalan pääkirjastoa koskeva uudistus on listan uusin aihe.
Suomalaisten lukutaito on lopulta melko nuori menestystarina, mutta onko se kääntynyt jo ehtoopuolelleen? Valitettavasti yhteiskunnassamme ei tunnuta arvostavan syvällistä lukutaitoa, vaikka sen merkitys on yhä tärkeämpi.
Toijalan yhteiskoulu ja kirjasto ovat kätevästi aivan lähekkäin, ja oppitunnin aikana on mahdollisuus mennä kirjastoon oppilaiden kanssa. Koulussamme ei ole kirjastoa, kirjavarastoa eikä kirjallisuutta yksittäisiä niteitä tai muutamaa kirjasarjaa enempää.
Opetamme lähes neljääsataa yläkoulun oppilasta vuosittain, ja jokaisen kanssa käymme kirjastossa lainaamassa kirjallisuutta useaan kertaan. Mitä teemme jatkossa, jos palvelut siirtyvät Viialaan? Kustantaako Akaan kaupunki Toijalan yhteiskoulun oppilaille kuljetukset Viialan kirjastoon? Tässä kohtaa päättäjä voi vedota omatoimikirjaston mahdollisuuteen, mutta se ei palvele opetustarkoitusta.
Kirjaston henkilökunta on tehnyt vuosia aivan uskomatonta yhteistyötä kanssamme niin kirjavinkkausten, tiedonhaun kuin itse kirjallisuuden etsimisen ja lainaamisen parissa. Sillä todella on merkitystä, onko kirjasto olemassa palveluineen vai tehdäänkö siitä teosten säilytyspaikka.
Lukutaito ei kehity toki pelkästään kirjallisuutta lukemalla. Silti juuri pidempiin, painettuihin teksteihin syventymällä on mahdollisuus saada aikaan seuraavia hyviä asioita: voi havainnoida omia tunteitaan, peilata niitä toisten kokemuksiin ja tuntea empatiaa, voi parantaa keskittymiskykyään, kartuttaa sanavarastoaan, oppia ymmärtämään lukemaansa ja kehittää kirjoitustaitoaan sekä saada tietoa omasta historiastaan ja toisista kulttuureista – ja niin, sivistyä.
Näinä nopeina ja sirpaleisina tiedonvälityksen aikoina jotkut nuoret lukevat vain koulussa. Samaan aikaan kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että lukutaito rapistuu muiden taitojen ohella. Lukutaito on edellytys yhteiskunnassa selviämiseen ja myös ajattelutaitojen kehittymiseen. Mitä onkaan edessä tulevaisuudessa, kun jo nyt osalla perusopetuksensa päättävistä on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa?
Vuonna 2021 saimme yhdessä Viialan yhtenäiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien kanssa kirjaston Vuoden lukuteko -tunnustuksen pitkäjänteisestä, tärkeäksi koetusta lukemista edistävästä työstä. Emme halua tämän työn päättyvän tai valuvan hukkaan.
Teemme kaikkemme saadaksemme nuoret lukemaan, mutta emme pysty siihen yksin. Tarvitsemme apua niin kaupungilta kuin kodeiltakin. Kaupungilta toivomme opetustyön mutta etenkin nuorten arvostamista ja heidän tulevaisuuteensa panostamista. Kaupungin talouden ollessa jälleen alijäämäinen on vaikeaa nyhjäistä tyhjästä, mutta palveluiden tuottaminen valtakunnallisesti tehokkaimmin ei tässä kohtaa pitäisi silti olla mikään kehu.
Koteja kannustamme korostamaan lukutaidon merkitystä. Kun kirja kulkeutuu lukutuntien jälkeen kotiin, kysykää nuorelta, mitä hän lukee ja mitä kirjassa tapahtuu. Yhä useammassa kodissa ei enää ole kirjoille tarkoitettua hyllyä, mutta kirjastosta saa kirjan kuka tahansa aivan maksutta – ainakin toistaiseksi.
Lukemaan oppii vain lukemalla, ja nykyisin työtä on tehtävä kaksin verroin. Kun yhä useampi ei lue koskaan vapaa-ajallaan, kirjaston lakkauttaminen tai muuttaminen varastoksi tulee sammuttamaan viimeisenkin lukemisen liekin Toijalan yhteiskoulusta.
Meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta lukea oppilaiden kanssa kirjallisuutta, jollei meillä ole lähikirjastoa, jossa säilyvät myös palvelut.
Hanna Walther
Reetta Rintaluoma
Anna Toivonen
äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat, Toijalan yhteiskoulu
