Kylmäkosken paloaseman naapurissa sijaitsevassa rivitalossa paukutetaan ahkerasti kangaspuita. Huoneistossa kokoontuu Valkeakoski-opiston kankaankutojien ryhmä, jonka opettaja toimii Terhi Käpyaho. Akaan Seutu kävi katsomassa, minkälaisia töitä kangaspuilla syntyy.
Toistakymmentä vuotta aktiivisemmin kutomista harrastanut Eeva Iloranta Viialasta tekee välityönä pientä, alle kaksimetristä räsymattoa eteiseen. Mattoon hän käyttää trikookuteiden jämiä väreinä vihreä, musta ja punainen.
– Tämä kuvio on sellaista puolihullua. Omat trikoot ovat vaan niin vähissä, että tästä on vaikea saada kaunista. Lisäksi musta kude on paksua ja muut ohutta, jolloin punainen hukkuu väliin. Suunnittelen tässä, että jos laittaisin väliin jotain muuta värivaihtoehtoa raidaksi, Iloranta kertoo.
Kotona kahdet kangaspuut
Tytti Kiviranta Lempäälästä käy kutomassa Kylmäkoskella, koska kotikunnasta ei löydy vastaavanlaista seutuopiston ryhmää. Kiviranta on aloittanut juuri maton, johon syntyy lainetta muistuttavaa kuviota ja jonka värit ovat vihreä, ruskea ja valkoinen. Yksi kuteista on ostettu kierrätyskeskuksesta ja yksi on sukulaiselta saatua vanhaa lakanaa tai verhoa.
– En vielä tiedä, mihin käyttöön tai paikkaan matto tulee, mutta kyllä se jostain paikkansa löytää, Kiviranta toteaa.
Kivirannalla on kotona koottuna kahdet kangaspuut, joissa molemmissa on loimet. Kivirannan mukaan kutominen sopii hyvin insinöörille, joka hän itsekin on.
– Tässä joutuu laskemaan, suunnittelemaan ja päättelemään, hän perustelee.
Käytössä edesmenneen äidin kuteet
Anna–Kaarina Huhtala Kylmäkoskelta on käynyt opistolla kutomassa 13 vuotta. Parhaillaan työn alla on antiikkimatoksi kutsuttu malli, jonka materiaalina on kaksi vahvaa triikookudetta ja pohjakuteena juuttia. Matto menee Huhtalan siskolle. Kuteita Huhtalalta löytyy omasta takaa.
– Äiti oli kova kutomaan, ja häneltä jäi valtava määrä kuteita. Kuteet eivät ole pelkästään matonkuteita, vaan joukossa on myös villoja, pellavalankoja ja kaikenlaista. Olen kutonut hänen villalangoistaan yhdeksän shaalia, Huhtala kertoo.
Huhtalalla on myös kotona kangaspuut, mutta kansalaisopiston etuna hän pitää vaihtoehtojen runsautta.
– Kotona ei voi laittaa lyhyitä loimia, vaan on kudottava pitkään samanlaista. Mutta opiston kaikissa puissa on erilainen loimi. Hyppäät vaan puista toisiin, ja saat erilaista.
Eläkkeellä enemmän aikaa harrastuksille
Käsitöitä muutenkin tekevä Ritva Kuisma Kylmäkoskelta käy kutomassa kolmatta vuotta. Jäätyään talousjohdon tehtävistä eläkkeelle Kuismalle on jäänyt enemmän aikaa aktiiviseen harrastamiseen.
– Täällä on hirveän kiva porukka, ja tulokas on otettu hyvin vastaan. Tässä näkee kätensä työn tuloksen, saa tehdä luovaa työtä ja saa suunnitella, minkälaisen tekisi.
Kuisma kutoo kylpypyyhettä, jonka loimi on puolipellavaa ja lanka rohdinpellavaa ja jossa keskellä kulkee punainen raita. Malli on Anna-Kaarina Huhtalan suunnittelema.
– Siinä on hyödynnetty loppulankoja. Laskeskelin, kuinka leveät raidat mistäkin väristä saa. Vähän niin kuin kierrätystä, kertoo Huhtala, joka on ammatiltaan matematiikanopettaja.
Ritva Kuisma arvelee, että pyyhe jää omaan käyttöön.
– Pellavapyyhe on hyvä kuivaamiseen ja matkalaukussa kevyt, jos pyyhe pitää ottaa mukaan. Vaikka tämän ikäisellä ihmisellä kaapit ovat jo täynnä, kyllä sitä uuttakin tykkää tehdä.
Mukavaa tekemistä ja seuraa
Leena Närkki Kylmäkoskelta tekee 165 senttiä pitkää turkoosinsinistä saunapyyhettä, jonka saajaa hän ei ole vielä päättänyt.
– Pyrin käymään kutomassa, kun kerkiän. Tykkään tehdä käsilläni. Senhän takia täällä käydään, että tämä on mukavaa ja täällä on mukavia ihmisiä.
Aikanaan Arolan ompelimossa työskennellyt Riitta Katajisto Kylmäkoskelta on aloittamassa ruskansävyistä poppanaliinaa, jonka malli on nimeltään Keijukaisen polku. Liinaa hän suunnittelee olohuoneeseen.
– Tämä on vielä vähän vaiheessa, kun en ole koskaan tehnyt tällaista, Katajisto pähkäilee kangaspuiden takana.
