Suomen talvessa ravinnon puute on suuri ongelma, ja sen vuoksi monet eläimet horrostavat tai nukkuvat talviunta. Hirvi selviää talvesta muuttamalla ruokavaliotaan. Talvella ne myös liikkuvat mahdollisimman vähän, ja aika kuluu syömiseen.
Talvella ruokavalio on puisevampaa ja yksipuolista, mutta hirvi on sopeutunut syömään oksia. Se syö mieluusti pihlajaa, pajua, haapaa ja katajaa mutta paljolti mäntyä ja ravintoniukkuudessa myös kuusta.
Männyn versot ja neulaset muodostavat pääosan sen ravinnosta talvella.
Uroksen paino voi olla jopa 600 ja naaraan 450 kiloa, ja hirvi tarvitsee vuorokaudessa jopa 15–20 kiloa oksia. Ne osaavatkin asettua alueille, jossa ruokaa on tarjolla.
Valitettavasti hirvien talviajan ravinnonhankinta aiheuttaa puustolle ja taimikoille joskus suuriakin tuhoja. Kesällä ravintona on suuri joukko kasveja.
Hirvellä on maitohampaat, jotka putoavat noin puolivuotiaana. Vertailun vuoksi voi mainita, että jäniksellä etuhampaat eivät vaihdu ollenkaan.
Nyt eletään hirvien kiiman jälkeistä aikaa, jolloin hirvet ovat pudottaneet tai pudottavat sarviaan. Uroshirvet kasvattavat vuosittain uudet sarvet, ja naaraat ja nuoret ovat sarvettomia.
Suurimmillaan urosten sarvet ovat 8–10 vuoden iässä, jolloin hirvet ovat muutoinkin parhaassa iässä. Sarvien koko riippuu aina monesta tekijästä kuten ravinnon määrästä ja laadusta.
Pudonneita sarvia löytää luonnosta melko harvoin, ja moni metsässä liikkuja on saattanut miettiä, mihin ne katoavat. Ne katoavat muiden ravinnoksi, sillä jyrsijät nakertavat ne kesällä saaden niistä hivenaineita ja vitamiineja.
Hirvikanta on nykyään runsas. Kauas on tultu 1900-luvun alusta jolloin se rauhoitettiin, kun kanta oli todella pieni.
Reijo Onnela
