Kiltteyttä on totuttu pitämään perushyveenä, mutta liika kiltteys ei ole hyväksi. Kirjailija ja teologi Anna-Liisa Valtavaara sanoo, että vääränlainen kiltteys on tyypillistä suomalaisille, etenkin suomalaisille naisille.
– Hyvä kiltteys tuntuu mukavalta jälkeenpäin. Jos tuntuu, että mitä menin taas lupaamaan, on kyse vääränlaisesta kiltteydestä, Valtavaara kuvailee.
Liiallinen kiltteys rajoittaa, kahlitsee ja vääristää omaa elämää sekä ihmissuhteita. Se on usein keino peittää huonoa itsetuntoa, häpeää ja arvottomuuden tunnetta. Liian kiltti on usein myös liian huolehtivainen.
Kiltteyskasvatus saa helposti aikaan vääränlaista kiltteyttä. Lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla kiltti ellei halua olla tuhma.
– Jos lapsella ei ole lupaa kiukutella, tulee lohdutuksen tyhjiö. Tunteet eivät ole oikein tai väärin, eikä niistä pidä syyllistyä tai syyllistää. Lapselle ei pitäisi sanoa, että älä ole pahoilla mielin. Ei sellaista voi määrätä. Lapsen huomion voi yrittää kiinnittää muihin asioihin tai keksiä jotain mukavaa tekemistä, jos hän on apeana jostakin, Valtavaara sanoo.
Hänen mukaansa pojille annetaan tyttöjä enemmän oikeus olla oma itsensä. Tyttöjen pitäisi olla kilttejä ja äänettömiäkin.
– Vihan tunteella on myös hyötytarkoitus. Silloin ei anna käyttää itseään hyväksi.
Oikea kiltteys tasapuolista
Liian kilteistä lapsista kasvaa väärällä tavalla kilttejä aikuisia. Heistä voidaan käyttää määrettä ulkoa ohjautuva. Tällöin omat tarpeet sysätään syrjään ja pyritään vain miellyttämään muita.
– On mahdottomuus miellyttää kaikkia. Siinä menee itse solmuun. Usein ihmiselle riittää, että muutama ihminen pitää hänestä. Eikä itse ole pakko pitää kaikista, kunhan pystyy tulemaan heidän kanssaan toimeen.
Oikea kiltteys on tasapuolisuutta esimerkiksi ystävien kesken. Jos kaveri aina sanoo, että hänelle ei ole väliä vaikkapa mitä elokuvaa mentäisiin katsomaan, häntä voi auttaa ilmaisemaan tahtonsa vaikka sopimalla, että leffa päätetään vuorotellen.
Liian kiltti ei voi itse pyytää apua mutta on aina tarjoamassa sitä muille. Monen masentuneen ja loppuun palaneen taustalla on liika kiltteys.
Väärällä tavalla kiltti ajattelee usein, että hänen mielipiteensä eivät voi kiinnostaa ketään. Kun ei osata sanoa ei, voivat omat lahjat jäädä käyttämättä esimerkiksi työelämässä.
– Jos joku on erityisen hyvä jossain asiassa, häntä saatetaan pyytää tekemään vain sitä. Näin osa omasta osaamisesta jää hyödyntämättä, Anna-Liisa Valtavaara huomauttaa.
Kuuntele toiveitasi ja tunteitasi
Liiasta kiltteydestä luopuminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ruveta tuhmaksi. Valtavaara kehottaa myöntämään itselleen muutoksen tarpeen.
– Opettele sisäistä rehellisyyttä ja kuuntele itseäsi. Pitäisi oppia kuuntelemaan omia tunteita eikä yrittää olla kaikille mieliksi. Mitä paremmin voit itse, sitä enemmän sinusta on iloa myös muille, Valtavaara korostaa.
Kun haluaa oppia sanomaan ei, pitää itsekin uskoa, että todella tarkoittaa sitä. Aina ei ole pakko vastata heti kieltävästi eikä myöntävästi, vaan itselleen voi antaa aikaa harkita asiaa.
– Mieti, mille kaikelle sanot kyllä, kun sanot ei. Toisia voi opettaa kysymään eikä vain olettamaan, että suostut aina kaikkeen. Oivalla, että sinulla on kysyttäessä oikeus myös kieltäytyä.
Suostumalla aina kaikkeen tulee helposti katkeraksi ja vihaiseksi paitsi pyytäjille myös itselleen.
Anna-Liisa Valtavaara puhui Akaan Vapaaseurakunnan ja Viialan helluntaiseurakunnan järjestämässä tilaisuudessa lauantaina 17. toukokuuta Sampolassa Viialassa.