Pakanallinen kansanusko yritettiin kitkeä suomalaisista puhdasoppineisuuden ajalla 1600-luvulla. Siinä riitti työmaata, sillä vuosisataiset tavat ja perinteet istuivat tiukassa. Pelonsekainen suhtautuminen taikuuteen ja noituuteen kärjistyi pahimmillaan suoranaiseksi noitavainoksi. Lähemmäs sata suomalaista kärsi kuolemanrangaistuksen noituuden perusteella. Heidän joukossaan ei ollut tiettävästi ketään nykyisen Akaan alueelta.
Toijalalaista opastettiin taikavoimien käyttöön
Vesilahti oli näiden kulmakuntien maagisin pitäjä noitakäräjien lukumäärän perusteella. Sieltä tiedetään varmuudella ainakin 12 henkilöä, joita syytettiin noituudesta. Kaikkiaan 2000–2500 suomalaista sai syytteen taikuudesta tai noituudesta 1500–1700-luvuilla. Eräs heistä oli Mårten Cnutsson Uskali, jonka väitettiin opastaneen toijalalaista Mårten Jacobssonia hammassäryn parantamisessa taikavoimin. Ikävä vaiva poistuisi, kun kuun viimeisenä torstaina lyö vastalla naamaan ja lausuu: ”Paranna meidän herramme Jeesuksen pyhä ruumis ja kallis veri.”
Uskalia syytettiin taikuudesta kahteen otteeseen Pirkkalan käräjillä vuonna 1693. Asian käsittely kuitenkin keskeytyi hänen sairastumisensa vuoksi.
Näkkä Toijalassa, turso Kylmäkoskella ja piru Viialassa
Vanhat uskomukset haltijoista ja hengistä säilyivät sitkeästi kansan mielessä. Seppo Suvannon kirjoittamassa Akaan historia I:ssä vuodelta 1954 mainitaan muutamia esimerkkejä vuosisatojen takaisesta taikauskosta, sekä paikannimistä, joiden arvioidaan viittaavaan vanhoihin uskomuksiin.
Toijalassa rautatiesillan luona kerrotaan olleen muinoin Näkänhauta-niminen paikka. Vedenhaltija Näkkä vaani sen pohjattomassa syvyydessä ja saalisti lapsia, jotka erehtyivät tulemaan liian lähelle.
Sontulan Kailanmäellä ja Alpilan Eskolassa arveltiin sijaitsevan lähteitä, joiden vedellä oli parantava voima. Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä todetaan, että Sontulan lähteeltä haettiin aikanaan vettä lapsen suun puhdistamiseksi.
Kylmäkosken Hautaan alueella on ollut Maanhaltia-niminen suo ja Tursonniituksi kutsuttu paikka. Turso on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö. Kostoksi Sammon menettämisestä Louhi loihti Turson tappamaan Kalevan kansan. Onneksi Väinämöinen riensi apuun ja tarttui Tursoa korvasta, jolloin tämä lupasi jättää ihmiset rauhaan.
Taipaleen ja Hakkilan alueiden rajamerkkinä on ollut Kalevankivi. Jättiläisenkivi löytyi puolestaan pellolta Järviöstä. Jättiläisen kerrotaan heittäneen sen Jalanti-järven toiselta puolelta Vironvuorelta.
Pirunpeltoihin, eli laajoihin kivikkoihin, liittyy vanhoja uskomuksia. Tavallisimman tarinan mukaan piru on viskonut kivet paikalleen. Toisessa versiossa paholainen halusi tehdä kaiken vastoin Jumalan tahtoa ja valitsi siksi viljelymaakseen savimaan sijaan louhikon. Vähä Arajärven etelärannalla sijaitseva Laonnutvuori on korkea mäki, jonka pohjoisrinne on laonnut näyttäväksi pirunpelloksi. On helppo kuvitella, että paikka on ammoisina aikoina herättänyt hämmennystä ja ajatuksia yliluonnollisista voimista.
Sami Tapanainen
