Ylpönpihan päiväkodissa Toijalassa on valmistauduttu jouluun muun muassa maalamalla tonttuja akryylimaaleilla muovikalvolle. Valmiit tontut päätyivät päiväkodin ikkunaan, mistä matka jatkuu kunkin lapsen kotiin.
Monivuotista maalausperinnettä pitivät lastenhoitaja Merja Keski-Petäjän kanssa elossa Mesikämmenten ryhmästä 5-vuotiaat Veeti Virtanen ja Nella Litmanen ja 4-vuotiaat Lyyli Kuoppala ja Ben Vesivalo sekä Hunajahiirissä oleva ja niin ikään juuri neljä vuotta täyttänyt Aaro Jyrämö.
Merja aloitti lasten kanssa perusteista.
– Ensin piirretään paperille tonttu. Montako kättä tontulla on? Pää sillä ainakin on ja kaksi jalkaa.
Kun tontut oli piirretty paperille, arkin reunaan teipillä kiinnitetty läpinäkyvä muovikalvo käännettiin kuvan päälle, jonka jälkeen ikuistettiin sama tonttu ääriviivojen mukaisesti värikkäänä versiona kalvolle. Nella kuvaili oman tonttunsa näyttävän vähän roistolta, ja Aaro aikoi piirtää omalle tontulle ihan valkoisen parran.
– Voiko tyttötontulla olla parta, tiedusteli Ben ja oli samaa mieltä Merjan kanssa siitä, että etukenoon ikuistetut punanutut taivaltavat kovassa lumipyryssä.
– Nää vaan harppoo. Miljoona pitkä matka. Se on ihan märkää lunta, sellaista loskaa, ja sitten niiden kengistä lähtee kukkasmaalit, Ben arveli.
Veetin tontut näyttivät makoilevan selällään, joten Merja arveli niiden olevan Espanjan aurinkorannalla. Lyylin tontuilla taas oli aluksi valkoista lunta jalkojensa alla, mutta sittemmin ne saivat myös pyryn ympärilleen.
Tonttujen parta kiinnitettiin liimalla, ja silmät irroteltiin tarra-arkista.
