Joidenkin mielestä cheerleading ei ole urheilua tai edes harrastus, vaikka todellisuudessa se on. Harrastan itse cheerleadingia kilpatasolla. Nautin aina, kun pääsen taas treenaamaan, kehittämään taitojani ja näkemään ystäviäni hallilla.
Minusta laji on erittäin vaativa monin eri tavoin. Cheerleadingissa pärjää paremmin hyvällä kehonhallinnalla, voimalla, sinnikkyydellä ja keskittymällä.
Cheerleading yhdistää ihmisiä, edistää sosiaalisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä sillä jokaiselle löytyy joukkueesta monia uusia ystäviä.
Cheerleadingin lajitreenit alkavat aina lämmittelyllä, joka saattaa olla esimerkiksi tanssi, leikki/peli, tabata tai kaistalämmitely, jonka jälkeen tehdään pitoja tai muita fyysisiä liikkeitä, kuten erilaisia hyppyjä, esimerkiksi kyykkyhyppyjä.
Tämän jälkeen tehdään avaavia liikkeitä, joilla valmistaudutaan akrobatiaan ja stuntteihin. Yleensä tämän jälkeen on akrobaattisten temppujen vuoro. Erilaisiin voltteihin, arabialaisiin, flikeihin ja muihin liikkeisiin tarvitaan paljon voimaa, kehonhallintaa ja keskittymistä.
Seuraavaksi on stunttien ja pyramidien vuoro. Niissäkin voima ja tekniikka ovat todella iso osa tekemistä jokaisella stunttipaikalla. Myös omatoimista harjoittelua hallilla tulee toteuttaa oman stunttiryhmän kanssa.
Kaikilla kilpajoukkueilla on kerran viikossa oheistreenit, jotka kehittävät lajitaitoa monipuolisesti. Minun oheiseni ovat joka viikko sunnuntaisin ja kestävät kaksi tuntia. Meidän seurassa teemme tunnin akrobatiaa, ja toinen tunti on omistettu fysiikalle. Oheisten akrobatiassa kiinnitetään enemmän huomiota tekniikkaan, ja fysiikassa kiinnitetään huomio voimaan, sillä tämä laji on fyysistä, joten voimaa tarvitaan.
Jos väität, että cheerleading ei ole urheilua vielä tämänkään jälkeen, kannattaa miettiä uudelleen, sillä olet varmasti jo aivan loppu pelkän lämmittelynkin jälkeen. Laji vaatii paljon harjoittelua ja omistautumista.
Cheerleading edistää myös yhteistyötaitoja ja itseluottamusta vahvasti. Suosittelen kaikille kokeilemaan lajia, koska jokaiselle löytyy sieltä oma paikkansa.
Saara Järvinen
Viialan Yhtenäiskoulu
