Hyvin yleinen on käsitys, että sodat johtuvat väkivaltaisista uskonnoista. On myös esitetty väite, että Jumala aloitti kansanmurhat vedenpaisumuksella, ja sen jälkeen niitä on riittänyt. Hän on syyllinen!
Vaikka uskonnot näyttäytyvätkin historiassa usein diktaattorimaisten vallankäyttäjien politiikan välineenä, kannattaisi ennen yksinkertaisten tuomioiden lausumista perehtyä niiden varsinaiseen sanomaan. Muuten menettää niiden rikkaan annin.
Kaikilla isoilla maailman uskonnolla on jokin kirjallinen teos, josta he ammentavat elämän viisautta ja käytännön ohjeita hyvään elämään. Ne eivät sisällä pomminteko-ohjeita vaan kirjoituksia, jotka ovat rakentaneet yhteisöä, luoneet sille turvalliset normit, antaneet lohtua ja synnyttäneet toivon paremmasta elämästä.
Eri uskontojen pyhät kirjoitukset eivät ole täysin toisiaan poissulkevia ja keskenään ristiriitaisia niin kuin usein ajatellaan. Niissä on myös paljon samankaltaista opetusta ja sisältöä. Esimerkiksi klassinen tuhlaajapoika kertomus löytyy myös buddhalaisista teksteistä, ja eri uskontojen välillä on yhtäläisyyksiä myös luomiskertomuksissa.
Nykyajan levottomassa maailman tilanteessa on tärkeätä puhua siitä, mikä eri uskontoja yhdistää ja välttää valheellista slogania ”uskonnot synnyttävät sotia”.
Uskonnot ovat erilaisia, eikä niitä pidä yhdistää. Uskontojen sekoitusta kutsutaan synkretismiksi. Sitä on nykyään paljon. Synkretismi on merkki siitä, että ei tiedetä mihin pitäisi uskoa. Haalitaan sieltä sun täältä hieman sitä sun tätä vähän sen mukaan, mikä tuntuu kivalta. Oma uskonnollinen identiteetti on hukassa.
Kirkon identiteetti on käymistilassa. Kirkon identiteetti tunnetaan kyllä piispallisella tasolla, mutta miten se jalkautuisi tavallisen luterilaisen elämään, onkin jo toinen juttu. Muiden uskontojen tunteminen voi auttaa hahmottamaan sitä, mihin oikeasti uskoo.
Olisikohan hyvä ottaa sodan lietsonnan sijaan sloganiksi tämä Jeremian kirjoitus, jossa hän sanoo Jumalasta näin: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jeremia 29:11. Näin Jumala oikeasti ajattelee. Ei hän ole tuhon Jumala vaan rauhan.
Akaan seurakunnassa olemme reagoineet kristityn identiteetin puutokseen lisäämällä Raamatun tutkimusta seurakunnassamme ja järjestämällä monipuolisesti tilaisuuksia, joissa kohdataan eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Seurakunnan työtä on tehty jo hyvin pitkään kaikkien kirkkojen kanssa yhdessä ja uskontojen väliselle vuoropuhelullekin on tehty tilaa. Kristittyjen yhteinen kulkue kirkoilta toisille toteutetaan Toijalassa tammikuussa. Kristittyjen yhteiselle Agape-aterialle kokoonnutaan pääsiäisen jälkeen. Yhteiskristillisiä tilaisuuksia on ollut kerran kuukaudessa jo ennen kuin minä tulin Akaan kappalaiseksi yli kahdeksan vuotta sitten, ja ensi sunnuntaina 26. marraskuuta ne jatkuvat kilosanoman nimellä Akaan kirkossa. Näin toteutamme Jeesuksen jäähyväispuheen kehotusta: ”Olkaa yhtä ja rakastakaa toisianne.” Joh. 17 luku.
Tero Kuparinen
Akaan kappalainen
