18-vuotias Alma Koskinen esittää itseään nuorempaa naiskaartilaista Veriruusuissa – Näyttelijän isomummo joutui Hennalan vankileirille

18-vuotias Alma Koskinen näyttelee pääosaa Valkeakosken kaupunginteatterin Veriruusut-näytelmässä. Kuva: Tarja Antola

18-vuotias Alma Koskinen on tänä syksynä oppinut paljon punaisten ja valkoisten välisestä sisällissodasta ja sen kulusta vuonna 1918. Koskinen esittää pääroolia, 15-vuotiasta Sigrid ”Siikri” Suovasta, Valkeakosken kaupunginteatterin Veriruusut-näytelmässä.

– On ollut tosi hienoa, että on saanut tuoda näin tärkeää asiaa esille ja kertoa näin uskomatonta tarinaa muidenkin kuultavaksi. Siitä, mitä oikeasti on tapahtunut, ei välttämättä puhuta niin paljon, Alma Koskinen sanoo.

Anneli Kannon romaaniin pohjautuva näytelmä kertoo Valkeakosken punaisten naiskaartista. Käsiohjelmassa kirjailija toteaa, että Veriruusut perustuu todellisiin tapahtumiin Valkeakoskella, mutta näytelmä ei ole dokumentti vaan teatteria.

– Jokaisen meidän on hyvä tietää lisää aiheesta, mutta näytelmä ei ole pelkkä surua ja sotaa, vaan siinä on myös huumoria. Kuten ohjaaja meille usein sanoo, näytelmän pääpointtina on, että se auttaa arvostamaan yhteiskuntarauhaa, Koskinen kertoo.

Näytelmän tekijät vierailivat sisällissodan autenttisilla tapahtumapaikoilla. Alvettulan sillalla Hauholla käytiin taistelu, josta on kohtaus myös näytelmässä. Kuvassa naiskaartilaisia esittävät Marianne Haapoja (eturivissä vas.), Saija Lehtonen ja Lumi Leppävuori sekä Sanna Maïche (takarivissä vas.), Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori, Elli Löövi, Alma Koskinen ja Sara Mallander. Kuva: Harri Salminen

Rankkoja päätöksiä

Näytelmän Siikri liittyy punaisten naiskaartiin ja kohtaa karun kohtalon vankileirillä ennen 16-vuotissyntymäpäiväänsä.

– Ehkä eniten näytelmässä on koskettanut se, miten Siikri niin nuorena kokee erilaisia asioita ja joutuu kuolemaankin niin nuorena. Kaikkien heidän on pitänyt nuorena tehdä vaikeita ja rankkoja päätöksiä, Koskinen toteaa.

Hän pystyy silti ymmärtämään, miksi Siikri liittyi naiskaartiin.

– Olisin varmaan itsekin ollut epävarma, pitäisikö liittyä vai ei. Siikrikin liittyy siihen ystävien kannustuksesta. Olisin saattanut toimia samoin. Paitsi sisällissodan tapahtumista näytelmä on opettanut myös sen, että työläiset ja tehtaan herrat ovat olleet tavallisia ihmisiä, jotka ovat lähteneet rintamalle. Ehkä myös motiiveja voi ymmärtää.

Sisällissota on koskettanut myös Koskisen sukua. Äidin puolen sukulainen on valkoisten haudassa, ja isän puolelta isoisoäiti, Alma-mummo, oli punavankina Hennalan vankileirillä Lahdessa. Hän oli saanut jo kuolemantuomion mutta välttyi lopulta siltä.

– Alma-mummo oli ollut piikana jossain suuremmassa talossa. Kun punaiset olivat voittaneet taisteluita, talon perhe pakeni. Silloin myös Alman piti lähteä pois. Hän liittyi punakaartiin ja oli siellä huoltotehtävissä. Kun isäni oli lapsi, Alma-mummo asui heillä ja oli tärkeä isälleni. Alma-mummolta minä olen saanut nimeni, Koskinen kertoo.

Veriruusut-näytelmän likat naiskaartilaisten suohaudalla Hauholla. Elli Löövi lukee kirjailija Anneli Kannon kirjoittaman Teloitetun tytön monologin. Kuvassa Marianne Haapoja (vas.), Saija Lehtonen, Sara Mallander, Lumi Leppävuori, Sanna Maïche, Elli Löövi, Alma Koskinen ja Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori. Kuva: Harri Salminen

Äidin ohjauksessa

Koskinen on nuoresta iästään huolimatta kokenut teatterinäyttämöllä. Toijalan kesäteatterin Seitsemässä veljeksessä vuonna 2015 hän esitti pikku Timoa ja Valkeakosken kaupunginteatterissa hän on ollut mukana Tukkijoella– sekä Aki Sirkesalon lauluihin perustuvassa Lemmen jättiläiset -näytelmissä.

Veriruusujen Siikri on Koskisen tähänastisista rooleista suurin. Näytelmän dramatisoinut ja ohjannut Valkeakosken kaupunginteatterin johtaja Minna Kangas on Koskisen äiti.

– Äiti on kertonut, että dramatisoinnista lähtien hän näki minut Siikrinä, tytär toteaa.

Koskisen mukaan läheisestä suhteesta on ollut hyötyä näytelmää tehtäessä.

– Meillä on yhteys. Ymmärrän heti, mitä äiti tarkoittaa.

Veriruusut on Koskisen mukaan vaatinut aiempia näytelmärooleja enemmän keskittymistä.

– Vähän on myös pitänyt opetella Hämeen murretta, mutta onneksi se ei ole niin kaukana, kun Pirkanmaalla ollaan. Aseen käsittely ei ollut hirveän tuttua, mutta armeijan käyneet opettivat, miten sitä pidetään kädessä. Onneksi ei tarvitse olla mestari, eiväthän naiskaartilaisetkaan olleet. Polkan tanssiminen tuli takaraivosta, kun Tukkijoella-näytelmässä oli paljon kansantanssia, Koskinen sanoo.

Toijalassa ala- ja yläasteen käynyt Alma Koskisen opiskelee nyt lukiossa Tampereella. Viime lukuvuoden hän oli vaihto-oppilaana Saksassa. Kuva: Tarja Antola

Siikristä Almaksi

Toijalassa varttunut Alma Koskinen opiskelee toista vuotta ilmaisupainotteisessa Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Yläasteen hän kävi Toijalan yhteiskoulussa ja ala-asteen Arvo Ylpön koulussa. Viime lukuvuosi kului vaihto-oppilaana Saksassa, josta Koskinen palasi Suomeen heinäkuussa.

Koskista kiinnostaa näyttelijän työ myös ammattina, mutta suunnitelmat lukion jälkeen ovat vielä avoinna.

– Sen tiedän, että teatteri tulee aina olemaan vähintään harrastus.

Lokakuussa ensi-iltansa saaneen Veriruusujen viimeinen esitys Valkeakosken kaupunginteatterissa on 9. joulukuuta. Sitoutumista vaativa teatterirooli näkyy myös lukio-opintojen lukujärjestyksessä.

– Suunnittelin lukkarin niin, että siinä ei ole aineita, joista tulisi joka päivä hirveät litaniat kotiläksyjä. Näin saan vähän hengähdysaikaa.

Etukäteen Koskinen epäili, että näytelmä pyörisi mielessä myös esitysten jälkeen, mutta näin ei ole käynyt.

– Kun pääsee pukkariin, vaihtaa roolivaatteet siviilivaatteisiin ja lörpöttelee muiden kanssa, pääsee Siikrin roolista takaisin Almaksi ja voi lähteä rauhallisin mielin kotiin, Alma Koskinen kertoo.

Veriruusut-näytelmän työryhmään kuuluu useita akaalaisia ja akaalaistaustaisia, Alma Koskisen lisäksi näyttelijät Lumi Leppävuori, Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori, Elli Löövi, Sonja Pekkola, Linda Selin, Tuulia Passila, Marja-Terttu Kanerva, Lasse Kanerva, Sanna Maïche ja Ossi Maïche sekä ohjaaja Minna Kangas ja äänisuunnittelusta ja graafisesta suunnittelusta vastannut Harri Salminen.