Suurpedot aiheuttivat huomattavia vahinkoja karjataloudelle Akaassa 1800-luvulle asti. Esimerkiksi vuosien 1824–1833 välisenä aikana petoeläimet tappoivat Akaan alueella 20 hevosta, 100 nautaa, 200 lammasta ja 100 koiraa. Samana aikana ammuttiin viisi karhua, viisi karhunpentua, 30 sutta, 20 sudenpentua ja 30 ilvestä. Nämä tilastot kerrotaan Seppo Suvannon kirjoittamassa Akaan historia I:ssä.
Tarinan mukaan sudet olivat 1830-luvun alussa niin rohkeita Akaassa, että yksi seurasi Kuhavuoren isäntää sisälle pirttiin asti. Mies kantoi selässään sikaa säkissä, ja tämä houkutteli hukan paikalle. Pirtissä isäntä löi suden kirveellä kuoliaaksi.
Akaalla ja Urjalalla yhteinen jahtivouti
Petoeläinten hävittämistä yritettiin edistää 1600-luvulta lähtien perustamalla jahtivoudin virka jokaiseen käräjäkuntaan. Hänen vastuullaan oli toimia johtajana pitäjän yhteisissä karhu- ja susijahdeissa sekä valvoa alueella tapahtuvaa metsästystä. Ensimmäinen Akaasta tiedettävä jahtivouti oli vuonna 1726 kuollut Olavi Matinpoika.
Jahtivoutien toimintaan oltiin tyytymättömiä Akaassa 1700-luvulla. Suuri osa talonpojista jätti osallistumatta yhteisiin metsästyksiin, koska he olivat kiireisiä omissa töissään. Jahtivoudin virka lakkautettiin Akaassa vuonna 1766.
Varsinainen ongelma ei kuitenkaan poistunut. Maaherralle vuonna 1805 lähetetyn kirjeen mukaan sellaista maanviljelijää ei ollut, joka ei olisi menettänyt ainuttakaan elikkoa vuodessa. Jotain oli tehtävä, ja maaherra päätti perustaa jahtivoudin viran uudelleen. Tällä kertaa voudin vastuualueeseen kuului Akaan lisäksi Urjala. Tämä toimintamalli säilyi vuoteen 1891 asti, jolloin virka lakkautettiin Suomessa.
Hautaan susitarhasta varastettiin susi
Kiväärit ja haulikot olivat peruluetteloiden perusteella harvinaisia akaalaisilla talonpojilla vielä 1700-luvulla. Pitäjästä löytyi kuitenkin muutamia innokkaita suurpetojen metsästäjiä jo tuolloin. Kasper Martinpoika Rossi ampui viisi karhua ja pyydysti kahdeksan kettua ja kaksi sutta 1730-luvulla. Hautaan kartanon omistaja, vapaaherra Gustaf Adolf Mellin kaatoi samalla vuosikymmenellä viisi karhua.
Susien metsästykseen käytettiin susikuoppia ja -tarhoja. Ansakuopilla on metsästetty Suomessa jo kivikaudella, ja susiin tätä menetelmää käytettiin viime vuosisadan alkupuolelle asti. Susikuoppia on ollut ainakin Toijalan Kilsassa ja Lastumäessä.
Susitarha, eli hukanhuone, oli eräänlainen aitaus, johon susi tuli syötin perässä ja josta se ei päässyt poistumaan. Vuodelta 1618 löytyy maininta Hautaan susitarhasta, josta eräs mies varasti suden. 1830-luvulla Akaassa oli tiettävästi neljä susikuoppaa, mutta ei yhtään tarhaa.
Susi- ja karhuverkkojen saatavuudesta ei huolehdittu Akaassa riittävän hyvin vapaaehtoisesti. Nimismies kuulutti Akaan kirkossa elokuussa 1815, että jokaisen maanomistajan on hankittava susiverkko ja että määräyksen laiminlyöneet joutuvat käräjille. Siitä ei ole tietoa, kuinka paljon susiverkkoja todellisuudessa hankittiin tämän ukaasin johdosta. Ainoa Akaan peruluetteloista löytynyt karhuverkko on Toivettulasta vuodelta 1737.
Sami Tapanainen
