Tarttilan koululaisten ja Saarioispuolen maa- ja kotitalousseuran toukokuussa istutustalkoista alkanut perunaprojekti huipentui syyskuun alussa sadonkorjuuseen. Perunannostoon osallistuivat kaikki Tarttilan koulun eli viralliselta nimeltään Sääksmäen koulun Tarttilan toimipisteen oppilaat. Maa- ja kotitalousseuran aloitteesta alkanut perunaprojekti on koululle jo perinne, joka on toteutettu nyt neljä kertaa.
Koululaisten perunaprojektin valmistumisen vanavedessä Akaan Seutu kysyi lukijoiltaan, millaisia muistoja heillä on perunapellolta. Lue alta lukijoiden kokemuksia.
Naapurinkin perunoita nostettiin
”Olen käynyt Toijalassa kouluni. Ensin keskustan, sitten Nahkialan kansakoulu ja jatkoin oppikouluun. Isäni oli kaupungin geodeettina ja hän oli erittäin tarkka. Kun istutimme perunat, vakojen piti olla aivan suorat ja perunoilla sama väli. Perunannostolomalla olimme joka päivä korjaamassa satoa. Oli vain piikkilanka-aita erottamassa naapuritalon pellosta. Löysimme vaihtelua siitä, että me nostimme perunaa naapurissa ja he meillä. Joka päivä työn jälkeen koko porukka nautti mehua.”
”Samoin kuin Tarttilan koululaiset, olin itsekin ala-asteella perunapellolla koulusta 80-luvulla. Myös enon luona oltiin syksyisin perunannostossa. Omat lapset eivät ihan vastaavaa ole päässeet kokemaan, omassa pihassa pienimuotoisesti perunaa kasvatettu.”
”Ollessani lapsi meille tuli keväällä oranssi kissa, joka sai nimekseen Ukko. Kesällä isäni mullitti perunaa ja pentu meni sinne kaveriksi. Äidin mielestä Ukko häiritsi isää ja oli pelko, että Ukko ja kuokka osuisivat toisiinsa. Silloin äitini huusi, että ”Ukko pois sieltä perunamaalta”. Pensasaidan takaa kuului naapurin rouvan ääni: ”Vastahan juuri aloitti perunoitten mullituksen”.
”Olin 13-vuotias 70-luvun alussa kun jotain kautta kuulimme, että Lempäälän puolella Mattilassa tarvittaisiin perunannostajia. Lähdimme sisareni kanssa polkemaan pyörillä Viialasta sinne, aikaisin aamulla toiveena saada vähän taskurahaa. Koko päivän keräsimme ämpärikaupalla perunoita. Välillä käytiin syömässä talossa. Päivän päätteeksi vielä kahvit, jolloin isäntä jakoi setelirahaa perunannostajille. Vähän jäi ärsyttämään, kun me saimme paljon vähemmän palkkaa kuin aikuiset. Teimme ihan koko ajan töitä. Varsinkin miehet jorinoivat ja pitivät tupakkataukoja vähän väliä, mihin kiinnitin huomiota päivän aikana. Kun poljimme päivän päätteeksi kotiin, niin olin tosi kiukkuinen siitä, ettei ahkeruuttamme arvostettu. Päätin, etten enää koskaan mene kenenkään perunapellolle, enkä ole mennyt sen jälkeen!”
