Onni Kaskinen kuljettaa työkseen metalliromua – Ammattikuski on nähnyt muutokset teiden kunnossa ja liikennekulttuurissa

Suomalaisen liikenteen ongelmiksi Onni Kaskinen luettelee liialliset tilannenopeudet, varomattomat ohitukset ja kännykänkäytön. Hänen mukaansa moottoritiellä näkee henkilöautonkuljettajia, jotka tuijottavat pelkästään kännykkää, eikä tietä. Kuva: Onni Kaskisen kotialbumi

Akaalaisella yhdistelmäajoneuvonkuljettajalla Onni Kaskisella on viidesti viikossa näköalapaikka suomalaiseen liikennekulttuuriin. Hän ajaa työkseen metalliromua etenkin eteläisessä Suomessa ja Pohjanmaalla.

Kun lajiteltu metalli matkaa tehtaille uusiokäyttöön, 33-vuotiaan Kaskisen käsissä on yhdistelmäajoneuvo, joka voi painaa täydet lain sallimat 76 000 kiloa. Se viedään perille hyvien ajotaitojen ja hermojen sekä lunkin luonteen avulla.

– Tästä työstä ei tulisi mitään, jos joka päivä hermoilisi. Tärkeintä on tulla turvallisesti perille, hän sanoo.

Kaskinen on ajanut työkseen 18-vuotiaasta saakka. Hän on edennyt pakettiautoista kuorma-autoihin ja lopulta kuusi vuotta sitten yhdistelmäajoneuvon rattiin. Ennen kuin hän siirtyi töihin Romu Mäki Oy:lle, hän ehti kuljettaa työkseen niin ihmisiä, elintarvikkeita kuin rahaa.

– Olin muun muassa armeijassa panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon ryhmänjohtaja. Sitä samaa tein myös rauhanturvaajana.

Yöksi omaan kotiin

Viialaan hän muutti kymmenisen vuotta sitten tyttöystävän kanssa. Tyttöystävä on nykyisin vaimo, ja perheeseen on syntynyt kolme lasta.

Yhdistelmäajoneuvonkuljettajan koulutuksen hän suoritti Tampereella aikuiskoulutuskeskuksessa. Siihen liittynyt työharjoittelu Romu Mäki Oy:llä toi Kaskisen hänen omien sanojensa mukaan maailman parhaimpaan työpaikkaan.

– Työni on monella tapaa tosi stressitöntä. Ei ole kamalan tiukkoja aikatauluja. Myöskään sillä ei ole mitään väliä, missä kunnossa romu on, kun se tulee perille. Riittää, että se tulee perille.

Kaskisen mukaan isona plussana on työantaja ja työporukka.

– En usko, että ikinä enää tulee tällaista vastaan. Ilmapiiri on tosi hyvä, ja meillä on töissä muun muassa omat keittäjät ja puhelinetu. Työaika on kello 7.15–15.45. Joskus pääsen aikaisemmin ja joskus päivä menee pidemmäksi. Pääsen kuitenkin melkein joka yö kotiin nukkumaan, ja perheellisenä se on iso etu. Ei tarvitse nukkua viikkoa koirankopissa ja olla sitten viikonloput väsyneenä.

Kun lajiteltu metalli matkaa tehtaille uusiokäyttöön, Kaskisen käsissä on yhdistelmäajoneuvo, joka voi painaa täydet lain sallimat 76 000 kiloa. Kuva: Onni Kaskisen kotialbumi

Talvikunnossapito heikentynyt

Onni Kaskinen kerää yhdistelmäajoneuvolla metalliromua metallialan tuottajilta ja yksityisiltä tahoilta. Hänen Scaniassaan on metallin nostamiseen tarkoitettu nosturi. Nosturi on samantyyppinen kuin tukkirekassa, mutta sen koura on erilainen.

– Kuljetan metalliromut meidän romuttamolle, jossa metalli lajitellaan terästehtaiden uusiokäyttöä varten. Kun alan pakata tavaraa kyytiin, siinä menee yleensä 1–2 tuntia.

Niin paljon kuin Onni Kaskinen pitääkin työstään ja työpaikastaan, on siinä myös raskaat puolensa. Talvella kiemuroita työpäivään tuo teiden talvikunnossapito, joka on Kaskisen mukaan heikentynyt muutamassa vuodessa tosi paljon.

Kuskin taitoja ei niinkään koetella suoraan ajamisessa, mutta jos kärry alkaa esimerkiksi heittelehtiä, pitää korjausliikkeiden tulla selkärangasta.

– Teitten kunto on hyvin aluekohtaista. Kesällä eteläisen Suomen asvalttitiet ovat onneksi suurin piirtein ihan ok.

Suomalainen liikennekulttuuri ei ole hänen mielestään siitä huonoimmasta päästä, mutta jotakin korjattavaa löytyy. Kaskinen luettelee liialliset tilannenopeudet, varomattomat ohitukset ja kännykänkäytön. Moottoritiellä näkee henkilöautonkuljettajia, jotka posottavat ohituskaistalla ja tuijottavat pelkästään kännykkää, eikä tietä.

– Laittaisivat mieluummin pitkällä matkalla äänikirjan kuunteluun ja pitäisivät katseen tiessä.

Kunnosta pidettävä huolta

Onni Kaskinen sanoo nuorempana ajaneensa paljonkin moottoripyörällä, ja välillä kaksipyöräisen satulassa vauhdinhurma otti vallan. Niihin vuosiin kuuluu yksi mutkasta ulosajo.

– Kun ensimmäinen lapsi syntyi, se jäi. Kai sitä aikuistuu tässä vuosien myötä. Olen myös oppinut sen, että kenenkään ei pidä lähteä ajamaan liian väsyneenä. Joskus kun toinen tytär sai hampaita ja tuli monta huonosti nukuttua yötä peräkkäin, lähdin ajamaan omalla autolla kai jonkinlaisessa aivosumussa. Moottoritiellä oli ruuhkaa, ja liikenne seisoi. Ehdin saada jarrut lukkoon ja ohjata autoni kahden auton väliin. Ei onneksi syntynyt kuin materiaalivahinkoa. Se opetti kuitenkin paljon.

Vuodet ammattikuskina ovat opettaneet Kaskiselle myös yhden asian. Yhdistelmäkuskin työ romuttamolla on fyysisesti staattista työtä. Istumista tulee niin tien päällä kuin nosturityöskentelyssä. Omasta kunnostaan täytyy pitää huolta vapaa-ajalla.

– Käyn aamulenkillä ennen kuin lähden töihin, ja teemme vielä illalla pitkän lenkin koiran kanssa. Punttisalilla en enää käy, kun on kolme lasta ja siksi riittävästi muuta tohinaa perheen kanssa.