Lukkarit olivat todellisia moniosaajia. Alun perin he toimivat kellonsoittajina, ja nimike onkin lainasana ruotsinkielisestä sanasta klockare. Työnkuva laajeni kuitenkin vuosisatojen kuluessa huomattavasti.
Lukkari oli papin apulainen ja huolehti kirkon ja sen irtaimiston sekä hautausmaan kunnosta. Jumalanpalveluksissa tehtäviin kuului kolehdin keruu, järjestyksen ylläpito, nukahtaneiden herättely ja virrenveisuun johtaminen. Kaunis lauluääni oli työn perusvaatimus, ja tämä saatettiin varmistaa julkisella laulunäytteellä.
Lukkarit ovat laatineet erilaisia asiakirjoja ja suorittaneet perunkirjoituksia. He ovat kuljettaneet pappien ja tuomiokapitulin kirjeitä sekä toimineet jopa suoneniskijänä, rokottajana ja lääkärinä. Lukkari piti kinkereitä, ja ammattikunnalla onkin ollut tärkeä rooli Suomen kansanopetuksessa. Yksi tunnetuimmista kirjoista löytyvistä lukkarihahmoista on varmasti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ankara opettaja.
Heikki oli värikkäimpiä hahmoja
Seppo Suvannon kirjoittamassa Akaan historia I:ssä esitellään Akaan lukkareita 1500-luvulta lähtien. Yksi värikkäimmistä viranhaltijoista oli 1733 tehtävässä aloittanut toijalalainen Heikki-niminen mies.
Heikillä oli kaunis lauluääni, mutta hän oli pahasti taipuvainen juopotteluun. Viinan kotipoltto oli ajoittain kiellettyä 1700-luvulla, ja Heikin vaimon oli tehtävä viinakeitokset piilossa muiden katseilta. Mies itse kierteli ryyppyreissuilla ja sekaantui myös laittomuuksiin.
Heikki osallistui viljavarkauksiin, mutta ei joutunut niistä vielä suuriin vaikeuksiin. Huomattavasti vakavampi tapaus oli Akaan kirkossa tapahtunut varkaus. Sakastista onnistuttiin viemään 900 taalaria kirkon varoja, vaikka ovet olivat lukitut ja ikkunat olivat ehjät. Epäilykset kohdistuivat pian lukkariin, koska hänellä oli hallussaan kirkon avaimet. Lukkari olikin yksi harvoja henkilöitä, joille nuo avaimet uskottiin.
Heikki tunnusti osallisuutensa tekoon. Oikeus tuomitsi hänet vankeuteen ja maksamaan varastetun summan kirkolle. Siihen päättyi luonnollisesti myös lukkarin ura.
Seuraavista lukkareista todetaan Akaan historia I:ssä, että he olivat kunnon miehiä, joten heistä ei ole paljon kerrottavaa. Vuonna 1805 virkaan astuneella Abrahamilla oli kirkonmiehelle sopiva nimi, mutta elämäntavoista ei voi sanoa samaa. Viina maistui liikaa tällekin lukkarille.
Rovastintarkastuksessa vuonna 1825 todettiin, että Abraham on hyvä laulamaan, mutta hän riitelee liikaa vaimonsa kanssa ja on juoppo. Mies oli myös tullut huonomuistiseksi ja laiminlöi lasten opetusta. Abraham jouduttiin erottamaan useita kertoja tehtävästään väliaikaisesti, kunnes hän kuoli huhtikuussa 1858.
Lukkarien palkanmaksu aiheutti hetkittäin hämmennystä Akaassa. Vuonna 1859 riideltiin siitä, tulisiko kylmäkoskelaisten osallistua lainkaan Akaan lukkarin palkkaan. Pitäjästä tiedetään myös tapaus, jossa syntyi tappelu lukkarin ja erään isännän välillä, koska jälkimmäinen ei halunnut maksaa osuuttaan kirkonmiehen palkasta.
Sami Tapanainen
