Linjuriauto on maantien ässä, sitä minä laulelen rallissa tässä. Siinä saa nähdä jos jonkinlaista, siinä on miestä ja naista. Siinä on lasta ja ukkoa, akkaa, siinä on reppua, nyyttiä, vakkaa. Kaikkea löytää voi vehkeitä siitä, eikö se vielä riitä? Linja-autossa on myös tunnelmaa. Linja-autossa matka katkeaa.
Kirkkaanvihreä linja-auto kaartaa Toijalan Sataman rantaan. On helppo uskoa, että ihmiset reagoivat auton näkemiseen yleensä hymyilemällä. Ratin takaa nousee 26-vuotias paljasjalkainen toijalalainen, Juhani Peltonen, joka kävelee bussin takaovelle ja painaa ovenavausnappia. Tshiiiih. On helppo uskoa, että joku voi tässä vaiheessa muuttua hivenen vihertäväksi itsekin.
Se näyttää ihan samanlaiselta kuin tuhannet muutkin. Puukiukaan päällä on vesisäiliö lämmintä pesuvettä varten. Vesi tulee sisälle pumpun avulla. Lauteet ovat lämpöpuuta ja paneloidulla seinällä on perinteinen saunamittari. Vain takaikkunasta näkyvät maisemat muuttuvat sen mukaan mihin kaalimadoksi nimetty vuoden 1975 Scania kulloinkin parkkeerataan.
Linjuriauto on maantien ässä, siinäpä melskeessä, tärinässä. Huumorikaan ei loppua malta, edes kuljettajalta.
Tulevana kesänä matkailuautoksi muutettu linja-auto ajetaan ainakin Porin kuninkuusraveihin. Muut kruisailut määräytyvät sora-autoa ajavan Peltosen sekä parturi-kampaajana työskentelevän avopuolison Jenna Koskisen lomien mukaan.
Vaikka määränpäitä ei olekaan vielä lyöty lukkoon, ajokautta on suunniteltu talven aikana. Jenna ompelemat uudet verhot on ripustettu ikkunoille, mutta takaosan nukkumatilan kapeat yläsängyt odottavat vielä uusia patjoja.
– Rakensimme talvella Jennan veljen kanssa entisen jääkaapin tilalle väliseinin erotetun vessan, jonne hankimme kuivakäymälän.
Linjuriauto on maantien ässä, tansseihin kun ollaan kiirehtimässä. Nuoruus ja rakkaus linjurin täyttää, hauskalta silloin näyttää.
Pientä viritystä vaatii myös katolla oleva terassi, joka vankat kaiteet tarvitsevat vielä tukipuita, ellei porukkaan ole sattunut tarpeeksi nojailijoita.
– Ehkä tähän tarvitsisi vielä laittaa jotkut tikapuut, Juhani Peltonen pohdiskelee heilauttaessaan itsensä makuulaverin ja vastapäisen keittiötason reunasta kattoluukusta ylös terassille.
Vappuna kesäajoon talviteloilta Viialan vaneritehtaan suojista otettu bussi kaartoi silloinkin Satamaan.
– Olihan Vanajan vesi vielä aika hileistä, mutta ei ollut ruuhkaa ja saunaan oli lyhyt matka, Juhani Peltonen naurahtaa.
Vapusta muistuttavat vessan oveen perustettuun vieraskirjaan raapustetut päivämäärät ja terveiset.
Kursiivilla painetut katkelmat ovat Reino Helismaan vuonna 1950 sanoittamasta ja Toivo Kärjen säveltämästä Linjuripolkasta.
