Kisu on valvonut miltei koko yön. Se ei ole saanut nukuttua kunnolla, koska ulkona sataa vettä. Yleensä se on nauttinut sateenropinasta, joka kuuluu katosta ja ikkunapelleistä, mutta tänä yönä se ei ole pystynyt nukkumaan. Sade alkoi hiljakseen muuttuen kaatosateeksi, mutta onneksi enää ei sada kaatamalla. Kisun mielessä pyörii kaikenlaisia asioita ja nyt siitä tuntuu, että se on unohtanut jotakin tärkeätä. Jo ennen nukkumaan menoa se pohdiskeli jotakin, mistä sillä ei ollut aavistustakaan. Kisusta tuntui vahvasti siltä, että nyt pitäisi muistaa jotakin. Koko yön se on tuijottanut ulos katsellen veden valumista ikkunan pintaa pitkin ja toivonut muistavansa tärkeän asian. Kisun mieli on yhtä synkkä kuin ulkona oleva sääkin. Sitä väsyttää, mutta uni vaan ei tule. Jos sade vain jatkuu jatkumistaan, niin Kisua harmittaa jo valmiiksi tuleva päivä. Tytöt tuntien se tietää, mitä sadepäivästä seuraa. Hetti saa välittömästi jonkinlaisen tylsyyskohtauksen ja Henni koettaa rauhoitella häntä. Sama kaava toistuu joka kerta, vaikka Henni kuinka vakuuttaisi Hetin, että ulkona voi olla sateellakin ja tehdä monenlaista kivaa.
Yhtäkkiä Kisu huomaa, että aamu alkaa sarastaa. Sade onkin yllättäen hiljentynyt ja aurinko alkaa nousta taivaanrannan takaa. Hetkessä ilma on täysin muuttunut. Aurinko paistaa saaden nurmen kimaltelemaan, samoin puiden lehdet loistavat kuin timantit. Vesipisarat ovat muuttuneet tuhansiksi jalokiviksi. Kisun mieli kohenee hiukan, koska nyt tytöt varmastikin pääsevät ulos leikkimään ja nauttimaan auringosta. Hetken se jo luuli muistavansa unohtamansa tärkeän asian, mutta ajatus meni ohi yhtä nopeasti kuin se ilmestyikin. Aurinko jatkaa hiipimistään pitkin punaisen ulkorakennuksen seinää. Säteet tavoittavat Veeti Variksen, joka on juuri herännyt. Se oikaisee siipiään ja räpyttelee niitä muutaman kerran, sitten se pomppii hetken tasajalkaa ja pyörittelee päätään. Kisua hymyilyttävät Veetin aamutoimet.
Veeti Varis tepastelee tomerasti eteenpäin rinta kaarella, kunnes se pysähtyy räystään alla olevan saavin luo. Se kääntelee päätään puolelta toiselle ja selvästikin miettii jotakin. Hetken mietittyään se hyppää saavin reunalle ja kastaa päänsä veteen. Nyt on Kisukin täysin valppaana eikä uneliaisuudesta ole enää mitään tietoa.
”Mitä ihmettä Veeti oikein aikoo?” kuiskaa Kisu itsekseen.
Veeti Varis kastaa päänsä uudelleen veteen ja heilauttaa päätään niin, että vesi vain lentää kaaressa ylöspäin. Sitten se kastaa toisen siipensä ja sitten toisen. Vesipisarat lentelevät ympäriinsä sen ravistellessa itseään.
”Veeti taisi juuri keksiä varisten suihkun”, Kisu naureskelee.
”Ja näyttää olevan oikein iloinen siitä!”
Kisu hiljenee ja menee aivan vakavaksi. Nyt hän muisti sen tärkeän asian.
”Voi kamalaa! Melkein unohdin koko asian! Miten minä olen unohtanut niin tärkeän asian! Nyt on toimittava, kun asian vielä korjata!” huudahtaa Kisu hädissään.
Kisu juoksentelee sinne tänne saamatta mitään aikaiseksi. Se jää tuijottamaan lattiaa ajatuksissaan, kunnes sen eteen lattialle ilmestyy pienet varpaat. Kisu nostaa katseensa ja näkee ensin pienestä kädestä roikkuvan nallen ja kun se kohottaa kasvonsa ylemmäs, se näkee Hennin uniset kasvot.
”Miksi sinä Kisu näytät niin surulliselta?” Henni kysyy haukotellen.
”Minä olen unohtanut parhaan ystäväni syntymäpäivän!” niiskuttaa Kisu.
”Hiirulaisella on tänään syntymäpäivä eikä minulla ole lahjaa eikä mitään.”
”Älä ole surullinen. Minä autan sinua. Hiirulainenhan pitää kovasti makeasta, vai mitä?” kysyy Henni jo täysin heränneenä.
”Kyllä – sen mielestä mikään ei ole liian makeaa”, sanoo Kisu ja hymyilee Hiirulaisen hassuille makeanhimoille.
Kisu muistaa, kuinka Hiirulainen pystyi syömään kerralla hiirten ison purkillisen hunajaa. Se oli aivan tahmea käsistään ja kasvoistaan sen jälkeen ja kaikki pölyt ja roskat tarttuivat sen kasvoihin ja käsiin.
Henni on kiiruhtanut keittiöön ja ottanut kaapista keksipurkin. Hän on päättänyt tehdä Hiirulaiselle keksimuruista pienen kakun. Hän ottaa pienen lautasen ja alkaa koota siihen pikkuruista kakkua. Kisukin on ehtinyt jo paikalle ja sitä alkaa vähitellen hymyilyttää.
”Hiirulainen pitää varmasti tästä kakusta! Voisiko siihen laittaa reunoille hieman vaikkapa juustoraastetta tai muutaman palasen juustoa?” innostuu Kisukin suunnittelemaan kakkua.
”Ilman muuta laitetaan tähän juustoakin”, Henni sanoo ja hakee juuston raastaakseen sitä lautaselle.
”Kas noin! Nyt meillä on kakku valmiina. Minä olen joskus aloittanut virkkaamaan liinaa, mutta se jäi kesken. Mitäpä luulet, pitäisikö Hiirulainen vaikka riippumatosta? Laitan vain liinan molempiin päihin tikut ja nauhat, niin siitä tulee hieno riippumatto”, sanoo Henni posket hehkuen innostuksesta.
”Kyllä varmasti pitäisi! Nyt on minun pakko vuorostani sanoa sinulle Henni, että kyllä sinä olet sitten viisas ja kekseliäs tyttö!” kiittelee Kisu Henniä.
”No, ehkäpä. Kekseliäs minä ainakin olen”, myöntää Henni.
”Mitä te oikein touhuatte?” kuuluu yhtäkkiä vierestä. Hettikin on herännyt ja ihmettelee siskonsa ja Kisun touhuja.
”Hys, ole hiljempaa! Me järjestämme Hiirulaiselle yllätystä, sillä sillä on tänään syntymäpäivä”, sihahtaa Henni Hetille.
”Minäkin haluan auttaa! Mitä minä voisin tehdä?”, Hetti kyselee.
”Laita sinä tämä riippumatto lahjapaperiin ja kaunis naru ympärille”, Henni ehdottaa ja Hetti tekee työtä käskettyä.
”Selvä! Nyt mennään herättämään hyvä ystäväsi”, sanoo Henni ja lähtee kohti eteistä ja Hiirulaisen kotiovea.
”Ei Hiirulainen siellä ole. Minä näin sen käpertyneenä tuonne saunakamarin keinuun”, kertoo Hetti.
Ja niin kolmikko suuntaa askeleensa kohti saunakamaria mukanaan lahja ja kakku.
Paljon onnea vaan -laulu kajahtaa ilmoille, kun he seisoivat keinun ympärillä. Hiirulainen venyttelee itseään nautinnollisesti ja se haukottelee ja maiskuttelee suutaan. Ja kas kummaa, se nukahtaa takaisin. Laulun jatkuessa se kuitenkin havahtuu ja avaa ensin toisen silmänsä ja sitten toisen. Se tuijottaa ystäviään ihmeissään.
”Mitä ihmettä, onko minulla syntymäpäivä? Olin vallan unohtanut”, Hiirulainen sanoo hämmentyneenä.
”Sitä on liikkeellä…”, mutisee Kisu itsekseen.
”Meillä on sinulle kakku ja lahja”, tokaisee Hetti tuttuun tapaansa.
”Avaa jo paketti, että me näemme tykkäätkö siitä”, Hetti jatkaa hoputtaen Hiirulaista.
Hiirulaisen ilme on niin hellyttävä, että Kisulle tulee aivan kyynel silmäkulmaan.
”Olen aina halunnut oman riippumaton! Voidaanko laittaa se heti paikalleen?” onnellinen syntymäpäiväsankari kyselee.
”Jos nyt kuitenkin ensin maistaisit kakkua ja laitetaan matto sitten vasta”, Kisu neuvoo.
”Minäpä maistan. Mmmm…ihanaa kakkua! Sinä Kisu varmaan kerroit, että olen makean perään ja sinä tiesit, että juustoraaste on minun herkkuani. Olet hyvä ystävä! Tai siis kyllä te kaikki olette!”, Hiirulainen sanoo suu täynnä kakkua ja jatkaa: ”Joko nyt voidaan mennä laittamaan uusi riippumattoni paikalleen?”
”Tottakai!” sanoo Kisu ja he kaikki lähtevät ulos.
Kauaa heidän ei tarvitse etsiä matolle sopivaa paikkaa, kun se jo löytyy. Tytöt kiinnittävät maton tukevasti paikalleen ja Hiirulainen haluaa heti kokeilla sitä.
”Kiitos tytöt – tämä on parhaita lahjoja, mitä olen koskaan saanut. Mutta mihin Kisu hävisi?” Hiirulainen ja tytöt ihmettelevät.
He katselevat ympärilleen ja aivan lähellä Kisu on kerällä lämpimän kiven päällä ja nukkuu auringosta nauttien.
”Huolettomana ja hyvällä mielellä on hyvä nukkua”, toteaa Henni.
Kisu kuulee Hennin sanat ja on iloinen, ettei hän kertonut muille hänen unohduksestaan.
”Minun aarteitani ovat hyvät ystävät ja ystävyys”, Kisu ajattelee ja nukahtaa auringon lämmittäessä sen mieltä ja turkkia.
Jaana Hänninen
