Vaimoni oli sunnuntaina 27.4. ennen puoltapäivää 18 kilometrin lenkillä. Reitti vei ympäri Toijalaa aurinkoisessa kevätsäässä. Lenkin loppupuolella vaimoni huomasi yllättäen nuoren koiran seuraavan häntä matkan päästä. Seutu ei ole vaimolle tuttu joten hänellä ei ollut mitään kuvaa siitä, mistä pihasta koira on lähtenyt häntä seuraamaan. Koira pomppi välillä hiekkatiellä ja välillä pellolla eikä reagoinut käskyyn palata kotiin.
Noin kolmen kilometrin jälkeen vaimon tullessa asfaltoidulle päätielle nuori koira singahti ensitöikseen ajoradalle pyörimään. Vaimo päätti yrittää ottaa koiraa kiinni, ettei se pomppisi auton alle. Tämä onnistui, ja samalla hän huomasi pannassa olevan puhelinnumeron.
Vieras koira toisessa kädessä ja vesipullo toisessa vaimo päätti kävellä kotiin, noin 300 metrin päähän, ja soittaa sieltä omistajalle. Juoksulenkillä kun ei ollut puhelinta mukana. Omistaja saapui autolla paikalle vaimon kävellessä kotia kohden käsi koiran pannassa. Ensimmäisenä omistaja kysyi: otitko koiran meidän pihasta? Toiseksi omistaja tiedusteli, miksei vaimoni soittanut pannassa olevaan numeroon? Vaimoni häkeltyi ja yritti selittää tapahtumia mutta epäselväksi jäi ymmärsikö omistaja mitä oikeastaan oli tapahtunut.
Kertasimme tapahtumia kotona ja juttelimme omistajan käytöksestä. Hämmennys vaihtui kiukkuun ja suuttumukseen. Olimme sen verran tuohtuneita, että kiersin lenkin uudelleen autolla ja etsin talojen pihoilta koiranomistajan autoa sekä koiraa, jotta voisin selvittää asian. Ikävä kyllä, en nähnyt autoa enkä koiraa. Kuulin kuitenkin tienoon asukkailta, että kyseinen koira on nähty vaeltelemassa naapurustossa irrallaan aiemminkin.
Tässä vielä viestimme koiran omistajalle, ettei jää mitään epäselvää: Ei, vaimoni ei ottanut koiraanne pihasta. Ja kyllä, vaimoni olisi soittanut teille, kun olisi saanut koiran talteen ja päässyt puhelimen ääreen. Jos jäi jotain epäselväksi, niin meidät löytää Sireninkuja viidestä.
Ja tässä tarinan viesti kaikille koiraihmisille ja muillekin: Esimerkiksi koirien juoksut ja pentuaika aiheuttavat luonnostaankin seikkailumieltä rakkaissa lemmikkieläimissämme, ja yksi jos toinenkin koira on lähtenyt ja tulee jatkossakin lähtemään omille teilleen. Näin kävi myös meidän koiralle. Me koirien omistajat olemme kuitenkin yksiselitteisesti vastuussa koiristamme, ja niiden pitää olla hallinnassamme olimme sitten missä tahansa.
Puhelinnumero pannassa tai asuinpaikkamme taajaman ulkopuolella ei anna meille lupaa käyttäytyä välinpitämättömästi. Jos koira kuitenkin lähtee omille teilleen kaikista varotoimista huolimatta, niin toivottavasti joku ystävällinen kanssaihminen ottaa koiran haltuun ettei aiheudu onnettomuuksia.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille.
Anssi Pahlanen
