Liikunnan harrastaminen on Suomessa huonossa hapessa. Olen erityisesti huolissani lasten ja nuorten liikkumisesta, mutta sama liikkumattomuuden riesa on pesiytynyt myös koko aikuisväestöön. Tutkimusten mukaan vain kolmannes suomalaisista liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti.
UKK-instituutti suosittelee kaikille monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 2,5 tuntia viikossa ja kasvavilla nuorilla vähintään tunti päivässä. Runsasta ja pitkäkestoista paikallaanoloa tulisi välttää.
Loppuvuodesta julkaistut koululaisten uudet valtakunnalliset Move-tulokset kertoivat taas karua kieltään. Joka neljännellä oppilaalla kymmenestä fyysinen toimintakyky on niin heikolla tasolla, että se vaikuttaa terveyteen ja arjessa jaksamiseen.
Liikkumattomuus aiheuttaa Suomelle vuosittain yli kolmen miljardin euron kulut muun muassa terveydenhoitokuluina ja menetettyinä verotuloina. Ilmiön vaikutukset kasvavat entisestään tulevaisuudessa. Miten esimerkiksi käy tavoitteelle pidentää työuria, jos liian vähäisestä liikunnasta aiheutuneet vaivat ja sairaudet vievät työikäisen ennenaikaiselle eläkkeelle? Meillä ei ole yksinkertaisesti tähän varaa.
Nyt on korkea aika siirtyä hämmästelystä tekoihin ja tehdä liikunnan harrastamisesta ja koko kansan liikkumisesta Suomen seuraava suuri kansallinen kärkihanke. Tämä on arvovalinta.
Usein osittain tai jopa kokonaan vapaaehtoistyöllä pyöritettävällä urheiluseuratoiminnalla on merkittävä rooli lasten ja nuorten liikuttajana. Tiedän tämän itsekin pitkäaikaisena seuratoimijana ja ison urheiluseuran puheenjohtajana. Suomen liikunnan ja urheilun selkäranka sijaitsee niissä tuhansissa urheiluseuroissa ympäri maan, joiden toiminnan kautta liikkuu 1,5 miljoonaa suomalaista vuosittain.
Keskustelussa julkisesta rahasta tulee mielestäni kuitenkin olla maltillinen eikä tällaisina aikoina luvata tai vaatia merkittäviä lisäpanostuksia. Nykyinen rahoitustaso liikuntaan ja urheiluun riittää, mutta suuntaisin julkista rahoitusta huippu-urheilulta ja lajiliitoilta enemmän suoraan ruohonjuuritasolle erilaisiin liikuntahankkeisiin sekä erityisesti mahdollisimman laajoja kohderyhmiä tavoittavaan terveysliikuntaan ja sen edistämiseen – koko kansan liikkumiseen siis.
Lisäksi koululiikuntaa tulisi lisätä samoin kuin työpaikkojen liikunta- ja ravintoneuvontaa. Ihmisten työkuntoisuudesta huolehtiminen pitää olla kaikkialla tiedostettu tärkeä tavoite.
Tärkeimpänä tarvitsemme kuitenkin asennemuutosta, joka lähtee liikkeelle ongelman tiedostamisesta sekä sen ääneen sanomisesta. Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme ja varsinkin nuorten lasten tapauksessa heidän vanhemmistaan, koska liikunnallinen elämäntapa on opittava mahdollisimman nuorena. Takamus ylös penkistä ja liikkumaan siis.
Janne Riitakorpi
Eduskuntavaaliehdokas (kesk)
Tampere
