Tiistaina vietetyllä itsenäisyyspäivällä on tänä vuonna erityinen merkitys. Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta on useaan otteeseen etsitty yhtäläisyyksiä Suomen 83 vuotta sitten käymään talvisotaan. Näitä yhtäläisyyksiä on myös löydetty. Esimerkiksi lokakuussa australialainen kenraali vertasi Ukrainan sotaa Suomen talvisotaan ja kertoi talvisodan toimivan esimerkkinä siitä, miten David voitti Goljatin.
Samalla Venäjän Ukrainassa käymä sota toimii meille suomalaisille muistutuksena siitä, miten arvokas ja puolustamisen arvoinen asia itsenäisyys on. Suomen itsenäisyys on merkittävä muillekin kuin meille suomalaisille. Suomi kuuluu vapaiden ja vapautta puolustavien kansakuntien eturiviin. Vapaus tuo suomalaisille mukanaan myös muun muassa kansalaisoikeudet. Nekin ovat meillä lähes maailman parhaat.
Jos Suomi ei olisi vapaa maa tai jos Suomi menettäisi vapautensa, maailman valo himmenisi. Yksi kirkkaimmista majakoista sammuisi, ja pimeys saisi lisää tilaa. Tässä on varmaankin myös yksi syy, miksi käytännössä koko läntinen maailma on yhdessä rintamassa tukemassa Ukrainaa. Vastustaja on toki reaalimaailmassa Venäjä, mutta sitä vastustaessaan läntiset demokratiat vastustavat myös Ukrainan tuoman valon sammumista ja Venäjän tuoman pimeyden lisääntymistä maailmassa. Koko maailma on yhteisesti vastuussa vapaiden valtioiden vapauden ja itsenäisyyden suojelemisesta.
Pääasiallisessa vastuussa Suomen itsenäisyyden jatkumisesta ovat luonnollisesti silti suomalaiset. Mitä kaikkea itsenäisyys sitten tarkoittaa ja millä eri tavoin sen voi menettää? Helposti tulevat mieleen kannanotot, joiden mukaan Suomen itsenäisyys päättyi siihen, kun liityimme Euroopan unioniin 1. tammikuuta 1995. Myös omasta rahasta luopumista on joskus pidetty merkkinä itsenäisyyden katoamisesta. Pitävätkö nämä näkemykset paikkansa, vai onko kyse sittenkin kehityksestä, joka päinvastoin suojelee kansamme itsenäisyyttä? Ovatko ne esimerkkejä siitä yhteistyöstä, jota teemme toisten vapaiden kansakuntien kanssa suojellaksemme kokonaisuutta? Tekeekö EU meistä vahvempia, jolloin olemme kaikki paremmassa turvassa?
Edessä oleva Suomen liittyminen Natoon tulee mahdollisesti nostamaan jälleen esiin näkemyksiä, joiden mukaan itsenäisyytemme olisi jotenkin vaarassa, kun liitymme läntiseen sotilasliittoon. Mikäli Ukrainan sota on vielä liittymisen tapahtuessa käynnissä, pitäisi sen toimia hyvänä muistutuksena siitä, että sotilasliittoon kuuluminen on jälleen yksi itsenäisyyden takeista. Suomi ja suomalaiset pysyttelivät pitkään sotilasliittojen ulkopuolella. Suuri osa kansasta ei kannattanut liittymistä. Ehkä ei nähty tarvetta liittyä, koska uskottiin pärjäämiseen yhteistyötä tekemällä ja neuvotteluteitse. Koska maailma kuitenkin on sellainen kuin se on, saatamme olla paljonkin paremmassa turvassa nyt kun olemme valtiona valinneet puolemme ja tunnustamme sen kansainvälisillä areenoilla. Todennäköisesti seuraavaa itsenäisyyspäivää vietetään sotilasliittoon kuuluvassa Suomessa. Mahdollisesti paremmassa turvassa kuin koskaan.
Kommentointi on suljettu.