Akaan kaupungin vuoden 2013 tilinpäätös on raakaa luettavaa. Se käy hyvin perusteokseksi niille, joilla vielä on jonkinlainen hinku kaikkivoivan ja syleilevän hyvinvointivaltion puolustamiseen. Tilinpäätöksen pitäisi lukea jokaisen akaalaisen aikuisen, mutta valitettavasti näin ei tehdä. On helpompi pistää toinen silmä kiinni ja huutaa turuilla sekä toreilla, että ”meiltä viedään kaikki”.
Akaa ei ole ongelmineen yksi, mutta yksin sen on ongelmansa ratkaistava. Valtiolta on luvassa vain kylmää kyytiä. Toista kertaa 1,5 miljoonan euron köyhänapuna annettua valtionosuutta on turha odottaa. Sitä vastoin on tulossa sote-uudistus ja valtionosuusuudistus, joiden seurauksena tuskin rahahanat aukeavat. Valtio ohjaa nyt voimakkaasti. Kuntaliitoksista ei ole enää Akaan avuksi.
Akaan on käytävä rajulla kädellä kiinni rakenteisiinsa, jotka edelleen pääosin ovat kolmen kunnan peruja. Tämä on vaikea poliittinen päätös, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos Akaata olisi rakennettu vuosikymmenet, olisiko täällä kolmea terveysasemaa, edes kahta kirjastoa tai kahta yläkoulua. Ehkä olisi, koska teollisuutensa ja yrityselämänsä varassa kehittyneitä taajamia on ollut ainakin kaksi. Viiala halusi 1932 itsenäiseksi, koska tehtaan ympärille piti saada toimiva taajama. Aikaisemmin Kylmäkoski rakentui taas enemmin kirkkonsa ympärille. Tehtiin peruskunnat, mutta tuskin 1960-luvulla suunnaksi otetun hyvinvointivaltion tarpeisiin. Kylmäkoski, Toijala ja Viiala rakensivat hyvinvointipalveluja hampaat irvessä ja pääasiassa velkaantuen. Veroja kerättiin varakkainakin aikoina maltillisesti. Varsinkaan Viialassa ei annettu kunnan teollisuuden tuoman vaurauden juuri näkyä missään. Näin syntyivät ne kolme rakennetta, jotka tulleet tiensä päähän jos vuoden 2013 tilinpäätöstä luetaan oikein.
Kuntaliitoksista olisi ollut avuksi, jos heti alussa olisi rohkeasti virtaviivaistettu palvelurakenne Akaan kantokyvyn mukaan. Nythän on saneerattu Kylmäkoskelta kaikki mahdollinen, mutta mitä karsittavaa olisi löytynyt Toijalasta ja Viialasta. Vasta nyt suunnitellaan yhtenäiskoulua Viialaan, mutta sitäkin kahteen eri rakennukseen, mikä lisää kuluja. Pienistä puroista ne säästöt tulevat.
Nykyisellä politiikalla ei päästä koskaan siihen dynaamisuuteen, mitä esimerkiksi Akaan sijainti edellyttää. Maata ostetaan miljoonilla, mutta uskalletaanko Akaata voimakkaasti markkinoida modernina kaupunkina asua ja yrittää. Monenlaiset strategiat on kirjoitettu kauniisti paperille, mutta kaikki eivät edes tunnusta asuvansa Akaassa. Elinkeinopolitiikassa taas on menossa mittelö kaupungin johdon, yrittäjien ja Valkeakosken Seudun Kehitys Oy:n välillä. Toinen tekee aina väärin jos toiselta kysytään. Silti Akaa satsaa elinkeinopolitiikkansa hoitoon melkoisen summan, varsinkin jos on lupa olettaa, että jokainen kaupunkilainen on tarvittaessa myös kaupunkinsa yritysasiamies.
Pitkän siiman vetäjää lohduttaa tieto, että arvokalaa kannattaa aina pyytää vaikka sitä harvoin saa. Loppuen lopuksi äänestäjän etukaan harvoin on vaihtelevasti toimiva lähipalvelu jos parempaa palvelua saisi voimavaroja yhdistelemällä hivenen kauempaa.
