Iiro Ilves on saapunut pituushyppypaikalle peruuttaen. Töpöhäntä hyppysuuntaan osoittaen se kurkistelee olkiensa yli. Se kurkistaa oikean olan yli ja sitten vasemman olan yli. Tätä se jatkaa yleisön taputtaessa tahtia kurkistelulle. Iiro on innoissaan saamastaan huomiosta. Taputukset yltyvät. Iiro juoksee yleisön hämmästykseksi ensin väärään suuntaan, mutta kääntyy ja aloittaa juoksunsa kohti lankkua. Iiro ponnistaa ylöspäin ja se laskeutuu hiekkaan takapuoli edellä lyhyen matkan päähän lankusta. Hymyillen se nousee ylös ja heiluttelee etujalkojaan tyytyväisenä. Se on tyytyväinen, koska yleisöllä oli hauskaa. Iiro pitää kujeilusta ja nyt se kumartaa syvään kaikille kiittäen suosionosoituksista.
”Kyllä sinä Iiro olet sitten hauska tyyppi! Minä jo ajattelin, ettei tuosta sinun hypystäsi voi tulla mitään, mutta olin onneksi väärässä”, Kisu sanoo Iirolle naureskellen ja tyytyväisenä.
”Minä menen nyt tekemään oman suoritukseni”, sanoo Kisu ja siirtyy kuulantyöntöpaikalle.
Kuulantyöntöön osallistuu eläimistä vain Kisu ja Yrjö Mäyrä. Kisun saapuessa paikalle, on Yrjö jo lämmittelemässä. Yrjö punnertaa juuri, kun Kisu saapuu.
”Yksitoista, kaksitoista…Huh, enempää en jaksa”, sanoo Yrjö ja lysähtää maahan.
”Oletpa sinä urheilullinen, Yrjö. Minä en saa punerrettua kuin kaksi kertaa”, sanoo Kisu ihailua äänessään.
”Noo…en minä oikeasti punnertanut niin montaa kertaa, mutta minä niin haluaisin ja jonakin päivänä se vielä onnistuu”, tunnustaa Yrjö Mäyrä.
”Aloita sinä, kun olit täällä ensin”, ehdottaa Kisu.
Yrjö ottaa kuulan käteensä ja sivelee sitä hellästi joka puolelta. Sitten hän laittaa sen liki poskeaan ja ähkäisee työntäessään kuulan lentoonsa. Kuula tömähtää pitkälle ja Yrjöstä näkee, kuinka ylpeä hän on suorituksestaan.
”Nyt on sinun vuorosi”.
Kisu ottaa oman kuulansa ja astuu työntöpaikalle. Kisun siirtelee kuulaa tassusta toiseen ja tuijottaa samalla eteensä. Kuulan siirtyessä liki poskea, se jo saman tien tömähtääkin maahan.
”Tämä ei taida ihan olla minun lajini, mutta yritin kuitenkin”, toteaa Kisu.
Isä on saapunut myös paikalle ja sanoo Kisulle: ”Olet aivan oikeassa! Pääasia, että osallistuu ja yrittää. Ja näissä kisoissa kaikki ovat voittajia!”
”No niin, Hetti. Nyt on sinun vuorosi näyttää hyppytaitosi, mennäänpä pituushyppypaikalle”, isä sanoo Hetille, joka on seurannut kuulantyöntöä.
Hetin innostus näkyy hänen kasvoiltaan. Hän pitää tasaisen vauhdin yllä lähestyessään lankkua. Hänen askeleensa osuvat juuri oikeaan kohtaan ja silloin hän ponnistaa ja hyppää pitkälle.
”Mahtavaa Hetti! En osannut kuvitellakaan, että olet noin hyvä hyppäämään! Tullaan toistekin hyppäämään, vai mitä?”, isä sanoo Hetille ylpeänä.
”Tullaan vaan. Voin opettaa sinutkin isä hyppäämään”, Henni myöntelee posket hehkuen innosta.
”Katso Hetti, kuinka innoissaan nuo pikkuiset ovat, kun he heittelevät meidän tuttejamme!”, Henni sanoo iloisena, mutta hiukan haikeanakin. Äiti laulattaa samalla vanhempia, kun pienokaiset heittelevät tutteja pieniin ämpäreihin. Ihana kikatus ja naurunremakka raikaa tällä pisteellä. Äiti on laittanut sekä isät että äidit laulamaan lastenlauluja. Nytkin he laulavat Karuselli-laulua ”Hertat ja Tertut ja Maijat ja muut, karuselli pyörii lapset siinä hyörii…”
”Pyörii ja hyörii! Katsokaapas tytöt tännepäin! Täällä näette kohta ensimmäisen kerran kiitolentokisan. Isänne on luvannut lähettää minut ja kaverini matkaan”, huutelee Musti Korppinen.
”Ai isä vai? Pitää varmaan kertoa, että isällä on aika erikoinen lähetystapa”, sanoo Henni huolissaan.
”Ei tarvitse – hän kertoi siitä jo itse. Tytöt eivät kuulemma heti hoksanneet lähteä juoksemaan, kun hän lähetti omalla tyylillään”, vastaa Musti.
”No hyvä, että hän kertoi etukäteen. Tuntui tosi nololta, kun kukaan ei tajunnut, että piti lähteä juoksemaan”, Henni vastaa.
”Me olemme valmiita kisaan, joten nyt lähdetään!” huutaa Musti Korppisen kaveri.
Hennin ja Hetin isä huutaa nuo hauskat lähetyssanansa ja lyö kätensä yhteen. Musti kavereineen aloittaa vauhdikkaan kiitolentonsa. Kaukaa katsottuna näyttää siltä kuin kymmenen mustaa nuolta lentäisivät terä edellä urheilukenttää ympäri. Nekin tulevat maaliin kaikki yhtä aikaa. Suhina vain kuuluu, kun ne jarruttavat ilmassa.
Kerkko Ketun poika Terrakotta ilmestyy yhtäkkiä paikalle.
”Joko se on ohi? Myöhästyinkö minä?” se kysyy hengästyneenä.
”Myöhästyit. Korpit tulivat jo maaliin”, Hetti vastaa.
”Korpit? Tulivat maaliin? Mitä kummaa – ei korkeushypyssä tulla maaliin”, ihmettelee Terrakotta.
”Ai se! Minä luulin, että tarkoitit kiitolentoa. Korkeushyppy on vielä menossa. Ehdit hyvin mukaan!” Hetti kertoo.
Tytöt ja Terrakotta siirtyvät korkeushyppypaikalle, jossa Terrakottaa jo odoteltiinkin. Terrakotta ei ole koskaan aiemmin kokeillut hypätä korkeutta eikä sillä ole aavistustakaan, kuinka parhaiten pääsisi riman yli. Se päättää toteuttaa hyppynsä omalla tyylillään. Se lähtee ensin hiipien kohti rimaa, sitten se lisää vauhtia ja riman kohdalla se tekee kovan ponnistuksen. Yritys oli hieno ja Terrakotta pääsi kyllä pehmusteille asti, mutta rima jäi ylittämättä. Vaikka hyppy ei ollut täydellinen, niin silti se sai taputuksia ja Hyvä-huutoja.
”Tämähän on hauskaa!” toteaa Terrakotta ja lähtee uuteen yritykseen.
Tällä kertaa se ottaa kunnon vauhdin ja ponnistaa aiemmin kuin ensimmäisellä kerralla, ja hupsista vaan se on ylittänyt riman. Nyt se saa raikuvat aplodit. Terrakotta kumartelee yleisölle moneen kertaan. Aplodit vain jatkuvat ja jatkuvat ja sitä alkaa kyllästyttää jo koko kumarteleminen. Se nostaa katseensa ja huomaa, ettei yleisö enää taputakaan hänelle, ja he katselevatkin aivan eri suuntaan. Yleisö taputtaa ja hurraa. Terrakotta puikkelehtii yleisön läpi nähdäkseen, mitä siellä oikein tapahtuu.
Lopulta se löytää Hennin ja Hetin ja ihmettelee heille, mistä on kysymys.
”Maraton-kisa on päättymässä. Naali Naamanen on saapumassa maaliin juostuaan todella pitkän matkan. Kukaan muu ei uskaltanut lähteä juoksemaan niin pitkää matkaa hänen kanssaan”, kertoo Henni.
”Naalille on sitten syytäkin taputtaa ja hurrata!” vastaa Terrakotta.
Hyppelöiden kilpailut alkavat olla ohi, kun maratoonarikin saatiin maaliin. Väki kerääntyy palkintojenjakoon. Äiti ja isä ovat laittaneet mitaleita odottamaan pitkille penkeille. Rauhallisessa jonossa jokainen osallistuja käy noutamassa mitalin kaulaansa. Pitkälle pöydälle on katettuna mehua ja pikkuleipiä kaikille sekä osallistujille että yleisölle. Äiti ja isä istuutuvat nurmikolle vierekkäin juomaan mehua ja maistelemaan pikkuleipiä.
”Tytöt saavat olla kyllä ylpeitä itsestään. Heidän hieno ideansa sai näin paljon väkeä liikkeelle. Ajattele kuinka moni on saanut uusia ystäviä”, äiti huokaa onnellisena.
”Olet oikeassa. Hunajalan väki tarvitsee tällaisia tapahtumia. Tapahtumat yhdistävät ihmisiä ja eläimiä. Tämänkin järjestäminen oli helppoa ja hauskaa. Kaikenlaista voi saada aikaan, kun vain itse haluaa”, isä tuumailee.
Samassa tytöt pyrähtävät heidän luokseen iloisina sanoen: ”Me tehtiin se! Me saatiin aikaan Hunajalan Hyppelöt! Kiitos äiti ja isä avusta!”
”Vielä on yhdet mitalit jakamatta”, sanoo Hetti salaperäisenä.
Henni ja Hetti ottavat esiin kaksi mitalia, jotka he ovat itse tehneet ja pujottavat ne äidin ja isän kaulaan.
”Ilman teidän apuanne, emme olisi onnistuneet. Kiitos siitä!” Henni sanoo.
Äiti ja isä ovat aivan sanattomia, kun tytöt halaavat heitä.
”Kyllä meillä on hieno perhe!” sanoo Kisu, joka katselee sivusta.