Joku on saattanut kuulla, että pääministeristä on kuvattu videoita. Niissä vietetään vapaa-aikaa työaikana tavalla, jota moni ei katso hyvällä. Suunnilleen yhtä moni on puolustanut humalassa heilumista arveluttavassa seurassa. Koska ryyppäsihän Kekkonenkin, kutsui nuoria ihmisiä Tamminiemeen ja nekin ryyppäsivät. Ja Katainen kaatui kotipihallaan, yksin mutta ehkä juovuksissa.
Ainahan ministerit on ryypänneet, se on maan tapa.
Samaan aikaan toisaalla toistuvasti joku purkaa somessa tuskaansa pikkukaupungin nuorison törttöilystä. Mopoilijat metelöivät ja paikkoja sotketaan sekä rikotaan surutta. Muutama vastaaja ehtii jakaa oman turhautumisensa tilanteeseen, kunnes ilmaantuu se sankari toteamaan että ”ainahan nuoriso on samanlailla tehnyt”, ”muistele omaa nuoruuttasi”.
Se nyt vaan on maan tapa, että nuoret aikanaan hölmöilee.
”Maan tapa. Siksi sanotaan aikojen kuluessa muodostuneita käytäntöjä, hyviä ja huonoja.” Näin alkaa esipuhe Anders Blomin suomalaista korruptiota käsittelevässä teoksessa ”Maan tapa murroksessa”.
Maan tapa ymmärretään usein perinteeksi, joka saa olla vastoin lakiakin. Näin asia ei kuitenkaan tosiasiassa koskaan ole ollut, vaikka maan tapaan on nojattu tuomioistuimissakin. Wikipedia-artikkelin lainaamien sanakirjojen mukaan Ruotsin kuningaskunnassa vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaaressa annettiin maan tapa tuomitsemisohjeeksi, jos se ei ole kohtuuton ja jos säädettyä lakia ei ole.
Myös voimassa oleva oikeuskäytäntö tuntee niin sanotun tapaoikeuden. Tapaoikeus on toissijainen oikeuslähde, jota käytetään kirjoitetun säädöksen puuttuessa. Uusi laki kuitenkin kumoaa sen kanssa ristiriidassa olevan tapaoikeuden.
Maan tavalla perustellaan silti paljon pikkuvilunkia: kaikkihan veroilmoituksessa vähän koittaa huijata, ainahan on ajettu vähän ylinopeutta, kuka nyt ei silloin tällöin saikuttele, kun ei huvita mennä töihin tai krapula vaivaa.
Samalla kenties samat perinteenvaalijat vaativat äänekkäästi maahanmuuttajia olemaan maassa maan tavalla, eli kunniallisesti, nuhteettomasti ja töitä paiskien. Aiheellinen odotus, mutta termiä kannattaa ehkä vielä miettiä.
Aika ajaa ohi vääjäämättä monesta huonosta maan tavasta, onneksi. Ainahan naisia on vähän kähmitty ja tytötelty, ja ainahan mukulat on saaneet tukkapöllyä tai vähän remmiä, että oppivat olemaan. Mutta ei enää, näitäkään maan tapoja vaan ei enää katsota läpi sormien.
Ehkä huonoin puolustus nuorten typeröinnillekin on se, että ainahan nuorena hölmöillään, ja kaikki niin tekee. Väärin. Kun Markku ja Pentti uhosivat kiljupäissään nuorisoseurantalolla ja potkivat naapurin postilaatikon sekä Datsunin peilit, se oli silloinkin rikos, ja sadat tai tuhannet muut nuoret olivat samaan aikaan siivosti. Ja postilaatikko ja peilit piti maksaa.
Pääministerin julkijuopottelu ja pelehtiminen ei ole rikos, mutta onko se maan tapa, ja onko se hyvä vai huono tapa? Ottakaahan vastuu tekemisistänne, Minna-Petteri Akaasta ja Sanna Tampereelta.
Olli Ristimäki
Kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja perheenisä.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
