Tutussa Raamatun kertomuksessa Jeesus ruokkii viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ruokailun päätyttyä kerättiin tähteitä vielä kaksitoista korillista.
Tämä tarina on tullut itselleni mieleen, kun olen seurannut maailmantilanteiden viimeaikaisia käänteitä. Ruokakriisi on ollut yksi suurimmista uutisaiheista muiden kriisien ohella.
Vaikka varsinaista kriisiä ei ruuan suhteen kirjoituksessa ole, on paikalla suuri määrä nälkäisiä ihmisiä, joiden tulisi saada syödäkseen. Opetuslapset ovatkin siitä alkuun sitä mieltä, että Jeesuksen tulisi lähettää ihmiset pois etsimään ruokaa lähiseudun kylistä.
Tuntematta tarkemmin tuon ajan ympäristöä, kuulostaa viiden tuhannen miehen ruokkiminen samaan aikaan pienellä alueella vaikealta, ellei mahdottomalta tehtävältä. Sitä se olisi nykyajan kaupungeissakin.
Jeesus pelasti ihmeteollaan lähikylien ruokavarastot. Tietysti sen lisäksi että koko monituhatpäinen miesjoukko sai ruokaa ja jaksoi sen voimalla todennäköisesti jatkaa matkaa koteihinsa kuluttamatta muille ihmisille elintärkeää ruokaa.
Maailmalle povattu ja osaltaan jo käynnissä oleva ruokakriisi on ajamassa ihmisiä tilanteeseen, jossa ruokaa on etsittävä niin lähikylistä kuin kauempaakin. Mikäli viljalaivat eivät pian seilaa vapaasti, vaaditaan lähes Jeesuksen veroisia ihmetekoja. Muutoin monituhatpäiset ihmisjoukot lähtevät ruoan perässä sinne missä sitä on saatavilla.
Raamatun tarinassa vielä yksi kohta herättää mielenkiintoni. Se on lopussa mainittu tähteiden kerääminen ja niiden määrä. Tietämättä taaskaan Raamatun ajan korien koosta ja siitä, minkälaista leipä on tuohon aikaan ollut, tähteiden määrä kuulostaa suurelta.
Vielä enemmän ajatuksiini tarttuu se, miksi tähteitä on ylipäätään jäänyt. Onko leivässä ollut syömäkelvottomia osia, ovatko ihmiset jättäneet tarkoituksella leivästä jotain syömäkelpoista syömättä vai onko ihmeteko tähän syynä? Toivottavasti tähteet kuitenkin käytettiin järkevästi ja ne päätyivät ihmisten ruoaksi tai ainakin kotieläinten suuhun.
Ruoka on aina rahallisesta arvosta riippumatta arvokasta. Sitä ei tulisi jättää tähteeksi tai heittää pois. Leivän kantapalat, perunan kuoret ja omenan karat ovat täysin kelpoa ruokaa, joita ei tulisi jättää syömättä, vaikka niin onkin laajalti tehty. Poikkeusoloissa ruoan arvo korostuu, mutta kunnioituksen tulisi säilyä tasaisempanakin aikana.
Syksy on elonkorjuun aika ja lähiviikkoina ratkeaa niin Suomessa kuin muuallakin ensi talven ruokatilanne. Toivokaamme siis suosiollisia kelejä ja täysiä viljalaareja.
Erkki Karema
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu.
