Tonnilla Turkuun – Akaan ei tarvitse keskittyä vain vaalimaan menneisyyttä, vaan se saa myös rakentaa tulevaisuutta

Tämän viikon painetussa Akaan Seudussa on sekä tyypillisiä että epätyypillisiä paikallislehden juttuja. Sivulla 8 kerrotaan kivisakastin kunnostamisesta. Tämä on erittäin tyypillistä paikallislehtien sisältöä. Moni paikallislehti käyttää runsaasti palstatilaa kertoakseen juuri tämäntyyppisistä, vanhan säilyttämiseen liittyvistä asioista.

Sivulla neljä kerrotaan kahden uuden kerrostalon, yhden uuden marketin ja yhden kokonaisen rivitaloyhtiön rakennussuunnitelmista. Nämä uutiset ovat vähän epätavallisempaa sisältöä monessa paikallisessa lehdessä. Ei toki siksi, että kaikki lehdet eivät haluaisi tämäntyyppisistä asioista mielellään uutisoida, vaan siksi, että harvalla Akaan kokoisella paikkakunnalla ilmestyvällä paikallislehdellä on näin myönteisiä, tulevaisuuteen suuntaavia asioita kerrottavaksi.

Akaa on montaa vastaavan kokoista kaupunkia huomattavasti onnellisemmassa asemassa. Sen ei tarvitse keskittyä vain vaalimaan menneisyyttä, vaan se saa myös rakentaa tulevaisuutta. Ja kun ollaan tilanteessa, jossa voidaan suunnitella ja rakentaa tulevaa, ollaan myös samalla yleensä asemassa, jossa kasvu ja kehitys luovat alueelle sitä hyvinvointia, jolla pystytään huolehtimaan muun muassa menneisyyden arvokkaista muistomerkeistä, kuten kivisakasteista.

Mihin muualle tuota kasvun ja kehityksen tuottamaa hyvinvointia tulisi ohjata? Painetun Akaan Seudun sivulla viisi kerrotaan siitä, miten kaupunki voisi palkata heti noin 15 lähihoitajaa. Se, että hoitajakunnassa on näinkin suuri ja hankalasti täytettävä rekrytointitarve, on toki lähtökohtaisesti negatiivinen asia. Positiiviseksi se muuttuu, kun lukee jutun. Vajaus ei johdu siitä, että hoitajia ei voitaisi palkata. Päinvastoin rekrytointi on käynnissä. Kaupungilla siis riittäisi rahaa paikata vajetta, jos vain halukkaista löytyisi. Ihan riittävästi rahaa ei kuitenkaan ilmeisesti ole, tai sitten sitä ei vain ole päätetty tähän tarkoitukseen ohjata.

Sivun viisi jutussa kerrotaan, miten Akaa tarjosi rekrytointi-ilmoituksessaan 350 euron sitoutumislisää eli eräänlaista allekirjoitusbonusta töihin tuleville hoitajille. Samassa jutussa kerrotaan, miten isot kaupungit kuten Turku tarjoavat jopa tuhannen euron vastaavaa lisää. Jutussa Akaan ja Urjalan yhteistoiminta-alueella vanhuspalveluiden palvelupäällikkö Outi Vilppula kertoo, että jotain radikaalimpaa on keksittävä, jotta hoitajia saadaan Akaan palvelukseen houkuteltua.

Miten olisi tuhannen euron sitoutumislisä? Akaan seudulla asuvien hoitajien töihin houkuttelemiseksi tuskin tarvitsee tarjota enempää kuin esimerkiksi se aiemmin mainittu Turku, koska jokainen Akaaseen töihin jäävä hoitaja säästää päivittäin noin 240 kilometrin työmatkan. Tonnin sitoutumislisän perässä Turkuun töihin lähtevät voisivat myös laskea, miten nopeasti se tuhat euroa palaa Akaan ja Turun väliseen matkustamiseen. Yllättävän nopeasti.

Olisiko sittenkin kannattavampaa jäädä töihin kotiseudulle, vaikka sitten vähän pienemmän sitoutumislisän kanssa? Toki sitoutuminen ja myös työssä pysyminen on huomattavasti mukavampaa, jos työnantaja tulee vastaan.