Millaiset jäljet sisällissota jättää lapseen? Ja entä kun hän joutuu kohtaamaan sodan uudestaan, nyt itsekin sotilaana? Ja miksi herkkä ja taiteellisesti lahjakas ihminen saa niin helposti ”hullun leiman”?
Kaikkea tätä pohti Toijalan Sampolassa sunnuntaina 5. kesäkuuta nähty poikkitaiteellinen esitys Vain hullut ajattelevat. 45 minuutin mittainen esitys koostui nykytanssista, Kimmo Pohjosen musiikista ja itseoppineen pöytälaatikkorunoilija Heikki Laitisen (1913–1986) teksteistä.
Ensi-ilta kuului Viialan Pyryn Show Teamin tämän kevään tapahtumiin. Tanssijoina olivat Heikki Laitisen lapsenlapsi Tuire Tuominen ja Tuomisen tytär Satu Järvinen. Jälkimmäinen on Viialan Pyryn puheenjohtaja.
Lisäksi ryhmässä tanssivat Sanna-Mari Inomaa ja Anitta Saarinen. Viides tanssija Päivi Koskimaa sairastui esityspäivän aamuna eikä voinut osallistua esitykseen.
Jos siis hieman dramatiikkaa kuului esityspäivän aamuun, sitä enemmän sitä oli itse esityksessä. Vaikka ei olisi tiennyt esityksen taustatarinasta mitään, tanssista välittyi vahvasti niin yleismaailmallinen pasifistinen sanoma kuin yhden ihmisen elämänkaari.
Teoksessa sukellettiin maailmaan, jossa on vain vähän läheisyyttä ja ymmärtämystä, mutta sitäkin enemmän kylmyyttä ja itsensä tuntemista koneiston osaksi. Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tuntemukset olivat koskettavasti läsnä.
Sotien varjostama herkkä elämä
Vain hullut ajattelevat -projekti on osa Satu Järvisen ja Tuire Tuomisen Taideyliopiston tanssipedagogiikan temaattisiin opintoihin kuuluvaa projektityötä.
– Projektin keskeinen idea oli tarkastella menneisyyttä ja nykyisyyttä, normaalin ja epänormaalin häilyvää rajapintaa sekä vapauden kaipuuta ja hulluutta, Satu Järvinen toteaa.
Tuire Tuomisen vaari ja Sadun isovaari Heikki Laitinen oli itseoppinut kirjoittaja ja muusikko, joka ei kuitenkaan koskaan saanut näillä saroilla tunnustusta.
– Hän oli taiteellisesti lahjakas. Hän soitti useita instrumentteja korvakuulolta ja sävelsi musiikkia. Hänen elämäänsä kuitenkin varjostivat sodat ja muiden ihmisten suhtautuminen häneen ”hulluna”, Järvinen kertoo.
Vapaus olla oma itsensä
Runokokoelmassa kerrotaan Heikki Laitisen lapsuudesta sisällissodan aikana, hänen omista sota-ajoistaan sekä mahdollisesti koko elämän ajan jatkuneista traumoista.
– Esityksessä pyritään avaamaan mahdollisuuksia tarkastella taiteen kautta yhteiskuntamme nykytilannetta historian valossa. Projektimme on saanut nimensä Laitisen runon katkelmasta:
”Ajatteleva ihminen. -Hullu sanotaan. -Vain hullut ajattelevat. Elämähän kulkee itsestään, ajattelemattakin”.
Satu Järvisen ja Tuire Tuomisen mukaan esityksen tavoitteena oli ottaa kantaa nykyiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Sillä haluttiin myös vahvistaa yhteisöllisyyttä.
– Halusimme, että poikkitaiteellinen esityksemme mahdollistaa taiteellisen kokemisen niin esiintyjille kuin katsojille.
Esiintyjät kahvittelivat esityksen jälkeen yleisön kanssa. Vapaamuotoisissa keskusteluissa pääsi käymään läpi niitä tuntoja, joita esitys itse kussakin aiheutti.
Kun asteli Sampolasta ulos aurinkoiseen sunnuntai-iltaan, oli tunne, että oli tullut katsojana hyvällä tavalla ravistelluksi. Ei koskaan enää sotaa, vaan tilaa vapaudelle. Ja ennen kaikkea vapaudelle olla oma, herkkä itsensä.
