Minulla on sama pyyntö Patrik Lampénin kanssa: Akaan päättäjät, lopettakaa opettajien lomautukset. Ei luulisi olevan varaa Akaan kaupungilla paremmin kuin Suomen valtiollakaan vähentää panostusta tulevaisuuteen tai tieten sitä heikentää. Mutta näin vaan tehdään opettajien lomautusten jatkuessa.
Millä perusteella Akaan kaupunki (=äänestyksellä valitsemamme edustajat) haluaa osoittaa opettajille, että heidän työnsä on täysin arvotonta? Sitähän lomautukset osoittavat: työnantaja voi lomauttaa sinut koska tahansa, työpanostasi ei tarvita. Ja jos joku päättäjistä vielä luulee, että lomautuksilla saadaan taloudellista säästöä, niin todella väärin luulee! Työntekijän arvottomuudentunteesta ja yhteen hiileen puhaltamisen loppumisesta ynnä muusta lieveilmiöistä maksetaan euroissakin vielä pitkä sentti ja niitä senttejä maksetaan vielä kauan tulevaisuudessa.
Ihmettelin Kirsi Nord-Sarkolan heräämistä arvokkaaseen, kunnioittavaan ja turvalliseen vanhuuteen. Vanhuspalvelulaki on noin 9 kuukautta vanha, ennen voimaantuloa sitä valmisteltiin pitkään kuten muitakin lakeja. Tuntuu oudolta, että valtuutettu ottaa kantaa asiaan vasta nyt. Olen seurannut vanhustyötä Akaassa – vain nimi on muuttunut – noin 20 vuotta ja samalla sapluunalla ollaan menty, asioiden hoitotavat eivät ole mitenkään muuttuneet. Siksi ihmettelen realiteetteihin heräämistä vasta nyt, kun omaan vanhukseen joudutaan panostamaan taloudellisesti tai kun siitä eläkkeestä ei jääkään mitään säästöön.
Kirsi Nord-Sarkola on terveydenhuollon rautainen ammattilainen. Hän tietää hyvin, että alzheimeria tai muuta dementoivaa muistisairautta sairastavalle vanhukselle arvokkuutta, kunnioitusta ja turvallisuutta tuovat aivan muut asiat kuin eläkkeestä tilille/käyttöön tulevat eurot. Kuka pystyy ja haluaa näitä asioita muistisairaalle vanhukselleen antaa, niin se onkin taas jo toinen tarina. Siinä haastetta meille jokaiselle omaiselle.
Anne Oksanen
