Eläimiin liittyy uskomuksia ja myyttejä – Luonto ja eläimet ovat aina olleet tärkeitä ja vaikuttaneet moniin asioihin yhteiskunnassamme

Karhu, metsän kuningas. Kuva Anne Koivisto.

Eläimiin liittyvät uskomukset eivät ole olleet yhdenmukaisia koko Suomessa, ajan kuluessa ne myös muuttuivat. Kalevalaisissa tarinoissakin kerrotaan paljon eläinmyyteistä. Osa uskomuksista on syntynyt ihmisten arjessa ja jatkunut tarinoina sukupolvelta seuraavaan.

Karhua kunnioitettiin ja pelättiin

Karhusta on kerrottu, että sen nimeä ei sopinut mainita, sillä nimensä kuullessaan se muuttuisi entistä pahemmaksi pedoksi. Sen vuoksi sillä lieneekin monta lempinimeä kuten otso, ohto, kontio ja mesikämmen. Karhun tappamisen herättämät pelontunteet ja syyllisyys saattavat johtua uskomuksesta, että ihmisellä ja karhulla olisi sukulaisuussuhde.

Ketulla yhdeksän miehen mieli

Repolainen yhdistetään revontuliin kansanperinteessä ja saamelaisessa mytologiassa. Kerrottiin tarinaa tuliketusta, sanottiin että joka tuliketun nappasi oli rikas koko ikänsä. Uskottiin että turkki kipinöi ja siitä syntyi revontulet. Revontulet-sanakin on johdettu muinaissuomalaisesta repo-sanasta.

Haukeen liittyy paljon uskomuksia

Kalevalassa kerrotaan, että retkeläisten vene tarttuu ison ”hauin hartioille” ja Vaka vanha Väinämöinen itse teki jättiläishauen leukaluusta kanteleen, jota ei kuitenkaan kukaan osannut soittaa. Lopulta Vaka vanha Väinämöinen soittaa itse kalanluista kanteletta, silloin kaikki elävät olennot ja haltijatkin saapuvat sitä kuulemaan. Uskottiin niinkin, että hauki pystyi kulkemaan kuolleiden ja elävien maailman välillä.

Hauki. Kuva Reijo Onnela.

Kaivoon tai lähteeseen on joskus entisaikaan laitettu hauki, kaivohauki, joka on syönyt vedessä eläviä ja veteen putoavia pieniä eläimiä, uskottiin sen puhdistaneen siten vettä.

Hirvi

Kansanperinteessä on kerrottu tarina järvien synnystä. Ne syntyivät, kun hirvi juoksi, tai kun sen takaa-ajaja teki sauvoilla reikiä maastoon. Hirven nahkaan kerrotaan liittyvän maagisia voimia ja siihen pukeutumalla uskottiin sen pysäyttävän jopa luodin.

Perhonen

Nokkosperhonen. Kuva Reijo Onnela.

On uskomus, että perhoset kantavat lapsen ja varttuneen sielua. Tulevaa kesää myös ennustetaan perhosista, eli se millaisen perhosen keväällä ensimmäisenä näkee, niin sellainen on tuleva kesä. Kaunis ja värikäs tietää sen mukaan iloa, aurinkoa ja ylipäätään hyvää.

Hämähäkki

Vanhempi ikäpolvi on kertonut, että hämähäkkiä ei sovi tappaa sillä se tietää seitsemän vuoden huonoja aikoja.

Käärme

Kyykäärme, Uskottiin, että jos odottava äiti säikähtää käärmettä, syntyvän lapsen jalassa tulee olemaan käärmeen muotoinen syntymämerkkikuva. Kuva Reijo Onnela.

Uskottiin, että jos odottava äiti säikähtää käärmettä, syntyvän lapsen jalassa tulee olemaan käärmeen muotoinen syntymämerkki

Linnut liittyvät elämän kiertokulkuun

Kuikalla oli tärkeä yhteys veden väkeen. Sitä pidettiin niin väkevänä, että jo yksi sen höyhen auttoi merkittävästi koskenlaskussa. Monille on tuttu sanonta: kun kuulet kuovin äänen älä astu järven jäälle. Koskikara oli uskomusten mukaan väkevä taikalintu, siihen oli siirtynyt kosken voima. Tikkaa ja palokärkeä ei haluttu pihapiiriin, sillä niiden seinään koputtaminen tiesi huonoa.

Koskikara oli uskomusten mukaan väkevä taikalintu. Kuva Reijo Onnela.

Käkeä toivottiin aina lähelle laulamaan, sillä käen kukunta oli erityisen onnekasta, varsinkin jos pääsi ihan lähelle: tällöin kaikki toivomukset toteutuivat. Vanhemmalta sukupolvelta on siirtynyt myös uskomus, että kun kuulee ensikerran keväällä käen kukkuvan se kukkuu elinvuosia.

Pääskynen oli valoisa, pyhä lintu ja se toi pääsiäisen sanomaa Jerusalemista. Pääskyselle ei saanut tehdä mitään pahaa ja jos niitä talossa asui, se tiesi onnea, vaurautta ja iloa.

Haarapääsky, jos pääskynen asui talossa se tiesi onnea, vaurautta ja iloa. Kuva Reijo Onnela.