Ristityt kädet ovat usein merkkinä rukoukseen hiljentymisestä, vaikka Raamattu ei tällaisesta tavasta puhukaan. Miksi kristityt sitten tekevät niin? Yhdeksi syyksi mainitaan mallin ottaminen entisaikojen taistelukentiltä. Käsien ristiminen oli osoitus luovuttamisesta ja nöyrtymisestä suuremman ja voimakkaamman edessä. Ristissä olevat kädet olivat aseettomat. Miekka oli laskettu. Aina siitä ei ollut hyvät seuraukset. Vahvempi saattoi käyttää mielivaltaa aseetonta kohtaan. Toisin on silloin, kun heikko ihminen on Jumalan edessä ja nöyrtyy sydämessään hänen edessä. Sitähän käsien ristiminen kuvaa. Sellaisen osa on hyvä, joka luottaa Herraan, eikä etsi apua pahan voimilta tai käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat, sanotaan Psalmeissa.
Käsien ristimisellä kristitty antaa näkyä sen, että hän on rukoillen kääntynyt Jumalan puoleen. Hän ei rukoile siksi, että on pakko niin tehdä. Se ei ole myöskään väsyttävää, pakonomaista ponnistelua, jotta Jumalan suostuisi olemaan hänelle armollinen ja toimisi hänen tahtomallaan tavalla. Rukous heijastaa uskoa ja luottamusta siihen, että Kaikkivaltias Jumala, joka tietää paremmin kuin kukaan muu, mikä on meille parasta, on luvannut johdattaa kaikessa niitä, jotka hänen puoleensa kääntyvät. Hän on meitä kohtaan hyvä ja armollinen omasta tahdostaan.
Kaikista meistä sanotaan, että olemme luonnostaan Jumalan vihollisia. Rakkauden ihme on se, miten hän kohtelee vihollisiaan. Hän ei ryhtynyt taistelemaan meitä vastaan, vaan meidän puolestamme sitä pahaa vastaan, joka haluaisi viedä meidät ikuiseen eroon Jumalasta. Hän on armollinen langennutta kohtaan. Hän ei ole meidän vihollisemme, vaikka vihaakin syntiä. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Jeesus Kristus kärsi meidän syntiemme rangaistuksen, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä. Meille annettiin mahdollisuus heittäytyä Vapahtajan käsiin. Silloin meidän käy hyvin sekä tässä elämässä että ikuisuudessa. Etsikäämme Jumalan tahdon toteutumista elämässämme! Hänen käsiinsä jäädessämme voimme rukoilla uskoen, että ratkaisevaa ei ole rukoilijan taidot ja rukoustavat vaan Jumalan asenne meitä kohtaan. Hän on Isä, joka aina kuuntelee lapsiaan. Ei edes avuton, heikko huokaus tai vain hiljaa oleminen hänen edessään jää häneltä huomaamatta.
Jeesus opetti rukoilemaan: Isä, tapahtukoon sinun tahtosi. Lapsi tuntee turvallisuutta aikuisen pitäessä hänen kädestään kiinni. Jumalan käsiin jättäytyvä saa oikeuden tuntea lapsen tavoin, vaikka Isän johdatus on usein arvoituksellinen. Yllättävistäkin asioista huolimatta Raamattu sanoo, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Yksi rukous on, johon Jumalan vastaus ei ole etukäteen vähimmässäkään määrin salattu. Hän vastaa syntinsä tunnustavalle aina myöntävästi. Jeesuksen tähden anteeksianto on jatkuvasti meille tarjona. Siitä me saamme tunnon rauhan, lujan perustan tälle elämälle ja lupauksen ikuisesta elämästä. Anteeksianto ja rakkaus siivittävät askeleitamme myös toisten luo.
Antti Herkkola
Kirjoittaja on Kalvolan seurakunnan kirkkoherra
