Henni rojahtaa sänkyynsä aivan väsyneenä, mutta silti niin onnellisena. Hänestä tuntuu, ettei voisi olla onnellisempi, koska hänen toiveensa nähdä Puppe-mummi toteutui. Vieläkin hänestä tuntuu kummalliselta, että juuri kun hän suri sitä, ettei ole nähnyt Puppea aikoihin, niin yhtäkkiä hän onkin siinä vieressä. Kyllä elämä on ihmeellistä. Henni vetää peittoa yllensä ja lauleskelee samalla: ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa…” ja hymy huulillaan hän viimein nukahtaa syvään uneen.
Hetti on kömpinyt jo aikaisemmin sänkyynsä ja nukahtanut luettuaan hetken kirjaa. Kirja kertoi tytöstä, joka asuu kaukana vuorilla ja hänen ainoat ystävänsä ovat eläimiä.
Mummi ja vaari sekä äiti ja isä ovat rupatelleet pitkään olohuoneessa vaihtaen kuulumisia. Lopulta hekin menevät nukkumaan, sillä onhan se päivä vielä huomennakin. Muutaman hetken päästä kaikkialla talossa on hiljaista. Mutta vaikka onkin hiljaista, niin kaikki eivät kuitenkaan nuku. Yksi heistä valvoo ja sehän on tietenkin Kisu. Kisu käy jokaisen luona varmistamassa, että he nukkuvat levollisesti. Se on aloittanut tyttöjen huoneesta ja tarkistettuaan vanhemmat ja isovanhemmat, se asettuu rappusten puoliväliin tasanteelle omalle tyynylleen nukkumaan. Yhtäkkiä se säpsähtää ja juoksee nopeasti ulko-ovelle – se oli unohtanut varmistaa, että ulko-ovi on kiinni. Ja onhan se – nyt voi Kisukin aloittaa matkansa höyhensaarille.
Hetti kääntää itseään unissaan kyljeltä toiselle rauhattomasti. Hän on osittain hereillä ja osittain unessa. Hetiltä on uni karannut ja pian hän on jo aivan hereillä. Hän katselee kateellisena Hennin nukkumista. Samalla hänen sydämessään tuntuu mukavalta, koska hänen siskonsa näyttää niin kauniilta. Juuri kun hän ajattelee herättää Hennin, niin hän muistaa, kunka äiti on kieltänyt herättämästä muita ennen aikojaan, varsinkin jos ei ole mitään hätää. Hetillä oli pienempänä huono tapa herättää siskonsa heti, kun hän itse oli herännyt. Äiti neuvoi kuitenkin antamaan siskolle rauhan nukkua. Hetti nousee ylös ja istuskelee sängynlaidalla miettien, kuinka saisi unen uudelleen. Hetken päästä hän päättää lähteä alakertaan.
Hetti ei sytytä valoja, koska ei ole kovin pimeää. Häntä pelottaa hiukan, sillä yöaikaan rappuset näyttävät isommilta ja pidemmiltä kuin päivällä. Rohkeasti hän kuitenkin lähtee kulkemaan rappusia alaspäin. Samaan aikaan rappusten tasanteella Kisu havahtuu ja nousee ketteränä ylös tyynyltään.
”Mihinkäs sinä olet Hetti matkalla? Mikset sinä nuku?” kysyy Kisu huolissaan.
”Heräsin enkä saanut enää unta, joten ajattelin lähteä alakertaan juomaan”, vastaa Hetti astuen varovasti rappusen kerrallaan.
”Miksi muuten yöllä on pimeätä?” jatkaa Hetti samantien kysyen.
”Yöllä aurinko nukkuu, kuten kaikki muutkin, tai oikeastaan se ei nuku, sillä jossakin muualla on päivä silloin kun meillä on yö”, koettaa Kisu valaista asiaa.
”Okei…Nyt en oikein taida kuitenkaan jaksaa ymmärtää sitä”, vastaa Hetti väsyneesti ja hätkähtää näkyvästi kuultuaan jotain outoa.
”Kuulitko sinäkin Kisu? Ulkoa kuului selvästi kuin joku olisi huhuillut jotenkin siten, että pu-pu-pu-pu”, selittää Hetti hiljaa.
”Minäkin kuulin sen”, vastaa Kisu ja istuu hiljaa paikallaan katsellen rappusia alas pimeyteen ja sanoo: ”Hei, Puppe! Miksi sinäkään et nuku? Ja kuulitko sinäkin sen huhuilun?”
”En vain saanut kunnolla unta – taidan olla liian väsynyt ajomatkasta tänne”, vastaa Puppe Kisulle ja jatkaa vielä ”Se huhuilu oli mielestäni helmipöllön huhuilua. Kuulin sen selvästi, kun ikkuna oli auki. Oletteko muuten koskaan nähneet helmipöllöä?”, Puppe tiedustelee.
Hetti pyörittelee heti päätään, mutta Kisu on miettivän näköinen.
”Saattaa olla, että joskus olen sen nähnyt. Kaunis lintu se on joka tapauksessa.”
Puppe-mummi istahtaa Hetin ja Kisun viereen ja ottaa mukanaan tuomastaan pussukasta kutimet esiin alkaen kutoa.
”Mitä sinä kudot?” kysyy Kisu kiinnostuneena.
”Minä kudon tytöille tennissukkia”, vastaa mummi.
”Mutta tuo lankahan on punaista. En ole koskaan ennen nähnyt punaisia tennissukkia enkä varsinkaan villalangasta tehtyjä”, ihmettelee Kisu.
”Nämä eivät olekaan ihan tavalliset tennissukat. Nämä ovat jalassa aivan kuin tenniskengät. Annapas, kun näytän Hetin valmiit sukat”, selventää mummi.
”Onko minun sukkani jo valmiit? Näytä pian ne!”, hoputtaa Hetti.
Mummi kaivaa pussukastaan valmiit punaiset sukat, joissa on nilkan kohdalla valkoinen, pyöreä merkki ja sukkien päällä on oikeat kengännauhat pujoteltuna ja rusetissa. Hetti katselee saamiaan sukkia ihastuneena.
”Aivan ihanat! Tällaisia ei ole kyllä kenelläkään muulla. Saanko kokeilla näitä heti? Saanhan?”
”Ole hyvä, kokeile vaan. Hennikin saa omansa sitten aamulla, sillä nämäkin ovat pian valmiit”, sanoo Puppe-mummi.
Henni on niin innoissaan hienoista sukistaan, että meinaa ensin laittaa ne vääriin jalkoihin.
”Puppe, nämä ovat ihanat! Kiitos, kiitos, kiitos!” huudahtaa Hetti halaten mummia.
Samaan aikaan alakertaan syttyy valot keittiöön ja kuuluu, kuinka joku liikkuu siellä.
”Mennäänpä katsomaan kuka muu ei saa unta”, sanoo Puppe-mummi ja lähtee rappusia alas. Hetti ja Kisu seuraavat häntä. Keittiössä on äiti touhuamassa.
”Etkö sinäkään äiti saa nukuttua?” kyselee Hetti.
”Kyllä minä nukkuisin, mutta te valvotte ja samalla valvon minäkin, kun te höpötätte siellä rappusissa. Tulin lämmittämään teille maitoa, jotta saisitte uudelleen unenpäästä kiinni”, selventää äiti väsyneen näköisenä hymyillen.
”Tulkaapa juomaan isot mukilliset lämmintä maitoa”, äiti lisää vielä.
Kuuliaisesti mummi, Hetti ja Kisu istuutuvat pöydän ääreen hieman noloina.
”Anteeksi, kun häiritsimme untasi äiti”, Hetti sanoo nolona.
”Niin, anteeksi”, toteaa Kisukin.
Mummi istuu aivan hiljaa ja kaikki kääntyvät katsomaan häntä. Puppe-mummi on nukahtanut istualleen.
”Mummi, et sinä siinä voi nukkua”, naurahtaa äiti.
”Mitä? Ai anteeksi, taisin nukahtaa”, hätkähtää mummi ja hänkin pyytää vielä äidiltä anteeksi herätystä.
”Nyt sitten kaikki reippaasti nukkumaan”, kehottaa äiti.
Puppe-mummi juo nopeasti lämpimän maitonsa ja lähtee kohti vierashuonetta ja höpisee unisena ”Hyvää yötä, minä menen nyt vaarin viereen nukkumaan.”
”Hyvää yötä, mummi”, sanovat Hetti, Kisu ja äiti yhteen ääneen.
”Te kaksi myös kipinkapin nukkumaan”, sanoo äiti halaten Hettiä ja Kisua.
Kisu juoksahtaa rappusia kohden Hetti kannoillaan.
”Hetti! Tulepas takaisin ja ota kengät pois jalastasi. Et sinä sisällä tarvitse kenkiä etkä varsinkaan nukkuessasi”, huudahtaa äiti yhtäkkiä.
Hetti kääntyy äitiään kohti ja hymyilee ”Ei nämä ole oikeat kengät, nämä ovat tennissukka-kengät. Mummi teki ne minulle ja Hennikin saa samanlaiset”, vastaa Hetti äidillensä.
”Ai niinkö? Onpa upean näköiset. Minä luulin niitä aidoiksi tennistossuiksi”, ihastelee äitikin.
Hetti kipuaa Kisun perässä rappusia ylös. Ylhäällä tyttöjen huoneessa on yhtä rauhaisaa kuin lähtiessä.
”Minä olen kyllä aivan poikki”, sanoo Kisu Hetille ja kysyy tytöltä ”Saanko tulla viereesi nukkumaan?”
”Totta kai! Minäkin saan varmasti paremmin unta, kun sinä olet vieressäni”, Hetti sanoo ja kohottaa peittonsa kulmaa. Kisu on peiton alla yhdellä loikalla. Eikä aikaakaan, kun sekä Hetti ja Kisu ovat syvässä unessa.
Kisu havahtuu aamuyöstä kuultuaan hiipimistä ja nostaessaan toista silmäkulmaansa, se näkee Puppe-mummin tuovan Hetin sängylle punaiset tennissukat.
”Kiitos, Puppe!” kuiskaa uninen Kisu.
