Osallistuvan näkemys kuntouttavasta työtoiminnasta

Oli mielenkiintoista lukea kunnan virkamiehen näkemys ”kuntouttavasta” työtoiminnasta (Akaan Seutu 26.2.2014.). Tosin itselläni ainakin on hiukan toisenlaisia kokemuksia toiminnasta. Kuitenkin olen 2010 lähtien ollut ”tuomittuna” tähän toimintaan paria pientä taukoa lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti, enkä muista että kertaakaan olisi mainittu että tuo neljä tuntia viikossa riittäisi. Alussa sanottiin minimimäärän olevan kahdeksan tuntia viikossa (vähintään kahtena päivänä viikossa). Nykyään tuo ”minimi” on kolme päivää eli 12 tuntia viikossa. Ja eipä tuossa ole kyselty tarpeesta.

Sen ymmärrän, että tällä kunta saa säästöä, joka tietenkin on hyvä asia, ja että jollekin tällaisesta voikin olla oikeasti hyötyä esimerkiksi ryyppyputken katkaisuun tai siihen, jos ei ole mitään muuta tekemistä kuten joillakin kuulemma voi myös olla.

Itsellänihän ei kumpikaan näistä ole, sillä päihteet olen jättänyt vuonna 1988. osin sen takia en kotonakaan osaa olla jotain tekemättä. Ja kotonahan on aina jotain kunnostettavaa tai tehtävää. Tai opiskelua tai muita valmistelevia hommia tulevaa yritystoimintaa varten.

Ja jos ei olisi, niin silloinhan pääsen luontoon kulkemaan, joka enemmän pitää fyysistä kuntoa yllä kuin tämä ajan kuluttaminen ”orjuudessa”. Eikä tämä ainakaan työllistymistä mitenkään edistä.

Tällainen kun ei juuri tunnu mielekkäältä, vaikka itse työ olisikin mielekästä, kun pitää tehdä ilman palkkaa töitä joista ”kunnollisille ihmisille” maksettaisiin.

Siis itse tätä toimintaa vastaanhan minulla ei mitään ole, koska näin saadaan niitä kipeästi kaivattuja säästöjä, mutta homman pitäisi enemmänkin perustua vapaaehtoisuuteen ja omaan haluun tuon neljän viikkotunnin ylimenevistä sopimuksista. Ehkä näin resurssit riittäisivät useammankin pitkäaikaistyöttömän kuntouttamiseen ja säästöjen tuomiseen kunnan kassaan.

Jussi Riekkinen