Etelä-Pirkanmaan Rotaryklubien maanantainen sote-seminaari paljasti kaikessa vilpittömyydessään sosiaali- ja terveyspolitiikan tilan. Nykyinen järjestelmä on osittain pahasti kuralla tai kallis, mutta uudesta korvaavasta järjestelmästä ei ota selvää erkkikään.
Kunnissa on parasta aikaa lausunnolla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen järjestämislakiluonnos, jonka tiimoilta rotarit saivat aikaiseksi kelpo seminaarin, mutta hyvin vähän vastauksia. Etelä-Pirkanmaan sosiaali- ja terveyspolitiikan keskeiset vaikuttajat eivät nimittäin tiedä oikein mitä vastata. Akaan vastauksen esitellyt perusturvalautakunnan puheenjohtaja Harri Rantala (sd) pelkäsi palvelujen karkaavan kauas ja ihmetteli kovasti, miksi edes jotenkin toimiva nykyinen Akaan ja Urjalan yhteistoiminta ei jatkossa kelpaa. Myös vaihtoehtojen puute närästi Rantalaa.
Pirstaleisuus, päällekkäisyys, osaopimointi, rekrytointipulmat, kustannusten hallinnan heikkous, alueellinen, sosioekonominen epätasa-arvo, tiedon hyötykäytön pulmat.
Näin Valkeakosken johtava ylilääkäri Teija Kulmala luonnehti terveydenhuoltomme nykytilaa, siis järjestelmää, jolla heitä, jotka eivät ole työterveyshuollon palvelujen piirissä, hoidetaan. Myös Akaan ja Urjalan perusturvajohtaja Elina Anttila haluaisi terveysasemiensa toimivan paremmin kuin nyt. Molemmat johtajat näkevät uudistuksessa mahdollisuuksia, kunhan päästäisiin politikoinnista rakentamiseen.
Sote- ja palvelurakenneuudistus on solmussa lähes pelkästään sen vuoksi, että sen sisässä on ohjaavia poliittisia elementtejä kuntarakenteen muuttamiseksi. Tämän sanoivat ääneen kansanedustaja Pauli Kiuru (kok), Valkeakosken kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Järvinen, puheenjohtaja Harri Rantala ja Valkeakosken kaupunginjohtaja Jukka Varonen. Urjalan kunnanjohtaja Hannu Maijala kysyikin, miksi kahta näin tärkeää asiaa viedään eteenpäin yhtä aikaa ja erittäin sekavasti valmisteltuna. Kuka tästä hyötyy? Kansalainen ei ainakaan.
Kukaan seminaarissa ei ainakaan sanonut ääneen, että Etelä-Pirkanmaalla olisi kuntia liikaa. Sote-uudistus saadaan vietyä täällä läpi liitoksittakin. Kuntien itsenäisyyshalu oli seminaarissa poikkeuksellisen kova, koska jokainen alustaja pelkäsi hoivan ja päätöksenteon karkaavan liian kauaksi. Maksajaakin kyseltiin? Yhteistyön lisäämistä ei vastustanut kukaan.
Pauli Kiurun ”tehtäväksi” jäi viedä seminaarin anti Helsinkiin. Helppoa ei ole eduskunnallakaan, jonka perustuslakivaliokunta joutuu ihan kohta pohtimaa, tarvitseeko sote-uudistus perustuslain säätämisjärjestyksen. On menossa kunnallisen itsehallinnon kohtalonajat.
Kaupunginjohtaja Jukka Varonen haluaisi Valkeakosken aluesairaalalle leveämmät hartiat, vaikka sairaala hyvin toimiikin. Kaupunginjohtaja Aki Viitasaaren kasvoilta huokui ilme, eikö valtiolle mikään riitä. Kuntapäättäjä emerita Marjatta Kivi pohti, kuinka köyhä saisi oikeita terveyspalveluja oikea-aikaisesti.
Uudistus etenee, vaikka sillä näyttää olevan hyvin vähän ystäviä. Tunteilulle ei ole nyt sijaa, sillä se voi johtaa järjenkäyttöön. Kysymys on vallasta, yksin siitä.
